IRC-Galleria

JOS KOPIOIT TÄMÄN BLOGIISI 5 MINUUTISSA, ENSIVIIKOSTA TULEE ELÄMÄSI PARAS VIIKKO!

Voisitko seurustella jonkun kanssa?
- Voisin tietenkin, kunhan se täyttää kaikki viisi vaatimustani! Tosin ei mulla nyt kauheasti ole aikaa sellaiseen. Tai nyt olisi, kun mut on hylätty häiden takia. Mutta yleisesti ottaen olen toisinaan aika kiireinen, mutta koska ne kiireet ovat yleensä ihan kivoja, ei haittaa yhtään, ettei mulla ole ketään, jota pitäisi perässä raahata ja lupia kysellä. En kaipaa oikein ketään vinkumaan mulle, etten muka huomioi sitä niin paljon kuin pitäisi. Kun jotkut kokevat, että seurusteluun liittyy ihan hirveästi juttuja. Stereotypioita siitä millainen tyttö/poikaystävän tulisi olla ja mitä niiden kanssa kuuluisi tehdä. Pitäisi ostaa kukkia ja käydä treffeillä. Pitäisi kutsua tietyillä nimillä ja pussailla. Ja jos ei teekään kaikkea tietyn kaavan mukaan on joku pielessä. Tosi ärsyttävää. En halua sekaantua mihinkään noin monimutkaiseen ja kuluttavaan.
Mutta jos tykkäisin jostakusta ja se joku tykkäisi musta niin voisin ihan hyvin seurustellakin, mutta en millään tapaa stereotyyppisesti. On musta toki tosi kiva saada kukkia ja laittaa niitä juomapulloon, koska en omista maljakkoa (mutta onneksi mulla on laatikossa kaksi kaunista lasipulloa tarpeen varalta), mutta esimerkiksi hienoon ravintolaan tai elokuviin mun kanssa on turha kuvitella mennä. Mun mielestä McDonald's on ihan ookoo ja mun on pakko arvostella kaikkia elokuvia ne nähtyäni. Ja katsoa lopputekstit. Ehkä treffeillä käyminen tosiaan on sittenkin ihan hyvä juttu, koska niillä oppii sitten ainakin sen, millainen on.
Liz voisi kyllä käydä vähän harvemmin häissä ja shoppailla jo pian mun kanssa mulle hienoravintola/baletti-vaatteita.

Mitä suunnitelmia sinulla on huomiseksi?
- Ei mitään suunniteltua vielä. Kirjastoon voisin mennä jo tänään, palauttaa noin 20 kirjaa ja raahata kasan sieltä takaisin. Ja päättää esseen aiheeni. Kaksi esseetä pitäisi aika pian jo kirjoittaa, mutta ei oikein huvittaisi. Ja tätä esseeprojektia voisin siis jatkaa huomenna. Olettaen tietysti, että aloitan sen ensin. Ja huomenna illalla on ceilidh, jonne menen Jutan kanssa. Sanni saisi myös luvan tulla. Sunnuntaina pitää rekisteröityä kirkkoon. Mutta se ei nyt oikein liittynyt tähän mitenkään.

Oletko tyytyväinen nykyiseen elämääsi?
- Olen! Elämä on tosi ihmeellistä ja mielenkiintoista. Koko ajan saa oppia ja kokea kaikkea uutta. Tämä on sellainen seikkailuntäyteinen välivaihe elämässä. Kaikki on mahdollista ja en tiedä yhtään minne olen menossa, mutta sittenpähän sen näkee minne päätyy.

Mitä teit viimeyönä?
- Nukuin ja näin kummallisia unia. Unessani yritin kaikessa rauhassa nukkua sängyssäni Saikunkalliolla, mutta koko ajan tuli joku häiritsemään mun nukkumista. Tosi stressaavaa, kun ei unessaankaan saa nukkua rauhassa. Luovutin sitten ja heräsin unessani ja menin keskustelemaan jonkun poikien tanssijoukkueen kanssa niiden kengänkoista. Tosi valtavia pinkkejä kenkiä oli niillä.

Kännykkäsi viides viesti?
- No en nyt oikein tiedä, missä mun puhelin on. Unessanikin se varastettiin. Voisin kyllä oikeasti hakea sen ja katsoa onko joku vastannut mun viesteihin joita lähettelin aiemmin tänään. -- Hain puhelimen ja jee, oli viesteihin vastattu vihdoinkin! Viides viesti on nyt joku "Hyvää ystävänpäivää! *hali*"-viesti, mutta en yhtään tiedä keneltä, kun ei siinä kerrota. Eikä mulla ollut tuolloin saldoa vastata, joten lähetin telepaattisen vastauksen, eikä siihen vastattu.

Nukuitko viime yönä omassa sängyssä, jos et missä sitten?
- En nukkunut, nukuin Louisen sohvalla Poron kanssa.

Montako paitaa sinulla on päälläsi nyt?
- Yksi paita, yksi jakkujuttu ja vielä peittoonkin olen kietoutunut. Tässä rikkinäisen ikkunan vieressä on vähän kylmä, kun ulkona pyryttää lunta.

Mitä teit viime uutenavuonna?
- Olin 15-vuotiaiden teinigoottien kotibileissä tietenkin. Ja sitä ennen Loimaan keskustan ruuhkassa paluumatkalla isovanhempieni kerrostalon parvekkeelta, jossa olimme katsomassa raketteja. Aiemmin päivällä laskettelimme pulkalla, liukurilla ja lantasäkillä jokeen ja vaelsimme lumisessa kuusimetsässä. Emme taaskaan juoneet kuohuviiniä.

Onko joku ihastunut sinuun?
- Mistäpä minä sen tietäisin? Jos joku jostain kumman syystä sattuu olemaan, saa toki tulla ilmoittautumaan. Vaikka tuskin sen sanominen tässä mitään auttaa. Saa olla melkoinen stalkkeri, jos tämän sattuu lukemaan. Ja tällä merkinnällä kyseisen henkilön varmasti pelästytin jo ensimmäisen kysymyksen kohdalla.
(Ja kyllä! Olen mitä parhain ihminen puhumaan stalkkereista.)

Onko joku jota et koskaan unohda?
- Voi kumpa en unohtaisi ketään! Jokainen tapaamani ihminen on ollut tärkeä omalla tavallaan. Jokainen niistä on vaikuttanut elämääni ainakin jonkun verran. Mutta monet on pakko unohtaa, vaikkei haluaisi. Mutta olen varma, että on muutama sellainen, joita en koskaan unohda! Kumpa nekään eivät unohtaisi minua ja aina välillä muistuttelisivat olemassaolostaan.

Onko sinulla ystävä jolle voit kertoa asioita ja olla varma että hän ei kerro eteenpäin?
- On mulla ainakin muutama sellainen, joihin luotan ja joille kerron asioita, joita en niiden missään nimessä tahdo kertovan eteenpäin. Mutta enhän minä voi koskaan olla varma siitä, että ne eivät juorua niistä. Vaikka miten montaa ihmistä mun salaisuuteni edes mahtaisivat kiinnostaa? Mun mielestä ne toki ovat oikeinkin mielenkiintoisia, mutta en jaksa uskoa, että kaikki ovat ihan samaa mieltä. Esimerkiksi Tuomasta ei kauheasti kiinnosta.

Kenen kanssa tekstailet useimmiten?
- En varmaan kenenkään. Tiian kanssa varmaan, mutta niin harvoin, että sitä tuskin voi kutsua usein tekstaamiseksi. Ja joillekin muille tekstailen toisinaan jostain jutuista, mutta sitten aina jossain vaiheessa tuskastun siihen, että mun puhelin ei ymmärrä mitä haluan sanoa, ja soitan.

Aiotko vielä aikuisenakin asua samalla paikkakunnalla kuin nyt?
- Aikuinen olen sitten, kun mulla on työ ja oma talo. Se, mistä sen oman talon ostan riippuu siitä, mistä saan sen työn. Se, mikä se työ on, on toistaiseksi mysteeri. Ihan mielelläni voisin Aberdeenissa asua, mutta maailmassa on niin monta muutakin paikkakuntaa, joissa asuisin oikeinkin mielelläni. Joten mitään varsinaisia aikomuksia mulla paikkakunnan suhteen ei ole.

Kuka viimeksi soitti sinulle?
- Annie maanantaina, että olenko jo luentosalissa, koska se halusi istua mun vieressä.

Kuka viimeksi lähetti sinulle tekstiviestin?
- Sanni.

Luonne vai ulkonäkö?
- Luonne. En nyt ihan varma siitä ole, mihin tuo kysymys viittasi kyllä. Jos jostain muusta kuin oikeista ihmisistä on kyse ja missä luonteella ei ole väliä, niin sitten tietenkin se ulkonäkö. Esimerkiksi kakussa on tärkeää ulkonäkö, eikä se miten temperamenttista se kerma vatkatessa oli. Mutta ennen kaikkea kakussa on tärkeintä se, miltä se maistuu! Joten ei kai ulkonäkö koskaan tärkeintä ole.

Viimeisin tärkeä tapahtuma?
- Aamuinen luisteluhetki tuntui aika tärkeältä!
(hähää, sain äsken tekstarin, se nyt myöhästyi tästä, lälläslää! Sitä paitsi luistelu tuntuu vieläkin tärkeämmältä kuin tuo tekstari.)

*Parhaita viikkoja toki saisi olla useamminkin.

Olin tulossa koulusta
portaikossa pyysin sinua kahville
siihen kahvilaan,
missä on pyöröovi.

Mun on pakko aina aloittaa jollain laululyriikoilla nämä merkinnät, koska musta ei tunnu siltä, että mulla olisi mitään järkevää sanottavaa. Mutta onneksi musta tuntuu siltä, että Ultra Bra auttaa mua sanomaan, sen mitä sanoisin, jos mulla olisi jotain sanottavaa.

Niin siis joku ystävänpäivä tänään on. Onneksi Suomessa sentään vietetään ystävänpäivää eikä mitään Valentine's Dayta niin kuin täällä. Tosi rankkaa tällainen. Etenkin jos olet ystävänpäivänä metsässä tanssiryhmäsi kanssa. Onneksi meillä oli teemana kiinalainen uusivuosi, joka nyt myös oli. Tai ei sekään välttämättä kovin onnekas juttu ollut, niistä onnenkekseistä kaikki saivat tosi huonoja ennustuksia ja melkein sytytimme puun palamaan sellaisella palavalla paperihärvelillä, joka lensi puuhun.

Portaiden juurella
graniitin varjossa
jännitin
lähdetkö mukaan.

Meillä täällä kotona graniitin varjossa on vähän muunlaista jännittämistä kuin että lähteekö joku meidän kanssa kahville. Tämä on kuin joku Midsomer. Kolme ei-enää-niin-kokonaista pyörää tuolla komerossa. Eivät säily kovin kauaa ehjinä täällä. Eikä kuvittelemistakaan, että jollain olisi varaa korjata ne. Kela maksoi mulle tässä kuussa vähemmän kuin normaalisti (enkä normaalistikaan rahoissa ui) ja Kirstenin ensi kesän fieldtripin hintaa nostettiin sadalla punnalla. Alpeille menevät.

Mutta niin, tänään meillä ei ollut yhtään pyörää rapussa, kun ne kaikki tosiaan ovat palasina, mutta jes, kyllä ne naapurit silti ovat keksineet hajottaa jotain! Olohuoneen ikkunassa kiva reikä. Ja kun etuovikin on vielä vaihtamatta vaikka jo kesäkuussa ne siitä läpi tulivat niin saa nähdä kuinka kauan vuokratoimistolaisilta kestää tuo ikkuna korjauttaa.

Lunta silmäripsissäsi katsoit
minuun ja hymyilit, sanoit:
Täytyy mennä tanssitunnille
ja minä jäin seisomaan lumeen.

Voisin lisätä tänne kuvia tuolta viikonlopun retkeltä. Siellä mäkien ja laaksojen seassa oli vielä ihan kivasti lunta. Rakensimme tänään iglun. Olen vähän järkyttynyt siitä, että se oikeasti pysyi kasassa. Ja siitä, miten nopeasti se siihen kohosi. Ja eilen seikkailimme viisi tuntia. Tai vaeltamiseksi sitä kai kutsutaan, mutta se oli jännittävää.

Olen tulossa kaupasta
kainalossa puinen leipälaatikko
se sellainen,
jossa on liukuovi.

Mun pitää käydä kaupassa tänään, kun mun nuudelit ovat lopussa ja Miriam ei ilahtunut, kun söin sen kaikki jaffakeksit. Tai en sentään ihan kaikkia, se ei olisi ehkä ollut turvallista, ottaen huomioon, että se tietää, missä asun. Voikin on lopussa, mutta onneksi on jotain leipomisvoita. Tai ei se voikaan ole mitään voita, mutta en mä sitä miksikään levitteeksi viitsi kutsua.

Hotellin kulmalla
marmorin varjossa
näen sinut
pitkästä aikaa.

Tässä ihan meidän kulmalla on Northern Hotel, jossa nukuin ensimmäisen yön, kun muutin Aberdeeniin! Miriamin Divinity-ihmisten Divinity Ball on siellä! En tiedä onko mun mitään järkeä sinne mennä, kun en tosiaan opiskele divinityä, vaikka tunnenkin niistä muutaman. Mutta tuo on joskus kuukauden päästä vasta. Rahatilanteelle ehkä olisi parempaa jättää menemättä.

Ensi viikonloppuna Kirsten, Miriam ja Liz menevät häihin. Koko viikonlopuksi. Mitä ihmettä mä silloin tekisin? Ei sillä, että se mikään ongelma olisi, mutta musta on vähän hämmentävää, että yhtäkkiä mun elämässä onkin kaksi kokonaista päivää, joille ei ole mitään ohjelmaa. Ajattelin, että jollakulla (niistä kahdesta ihmisestä), joka lukee tämän, voisi olla joku hyvä ja toteuttamisen arvoinen ehdotus.

Lunta silmäripsissäsi kerrot jotain
ja hymyilet, sanot:
Täytyy mennä tanssitunnille
ja minä jään seisomaan lumeen.

Vaikka toisaalta, en minäkään välttämättä jaksaisi lukea mitään sekavaa päiväkirjamerkintää, jossa on Ultra Bran Jäätelöauton lyriikoita joka välissä.

Ja kotona kuulen
kun ulkona laulaa jäätelöauto.

Vaikka tarkalleen ottaen täällä ei kyllä mikään jäätelöauto laula. Naapurit vain mekastavat ja joku oleellinen aina välillä hajoaa.

Mutta ei se nyt ihan välttämättä täysin huono asia ole. Sillä onhan ihmisen kasvu ja kehitys tärkeitä asioita. Osaanpahan sitten kun muutan Muumilaaksoon arvostaa pesukoneita, ehjiä ovia, ja etenkin sitä ettei niitä tarvitse lukita yhdelläkään lukolla, ystävällisiä naapureita, mikroja jotka eivät räjähdä, lapsia jotka eivät juokse ulkona kiroillen kolme metriä pitkien tikkujen kanssa, autoja jotka eivät aja ystäviesi päältä kertaakaan. Ja muuta sellaista.

Oikeasti mä en tiedä olenko saanut paljoakaan aikaan elämässäni, mutta musta silti tuntuu, että olen oppinut aika paljon. Ainakin sen, että mikään ei ole läheskään niin mustavalkoista kuin miltä se näyttää ja sen, että maailma on tosi ihmeellinen paikka. Olen, oppinut, että kotona istumalla ei tapaa ketään niistä mielenkiintoisista ihmisistä, jotka voisi tavata, jos menisi ennakkoluulottomasti (tai siis toki voi ottaa ennakkoluulonsa mukaan ja mennä muuten vain kokeilemaan, millaisia asiat oikeasti ovat) surffaamaan Pohjanmereen tai katolilaiseen Raamatturyhmään. Tosin minä en mennyt surffaamaan, koska menin nauttimaan Hillheadin ihanista bunkkereista, joissa myös opin kaikenlaista (mm. kuinka selviytyä asuntolassa joka on täynnä vaihtareita/17-vuotiaita pissiksiä, ja arvostamaan sitä, että ei herää joka yö palohälytykseen).

Minä haluan matkustaa ja nähdä paikkoja. Eiffel-tornin ja Big Benin olen nähnyt. Ne eivät olleet sittenkään kovin ihmeelliset. Otin niistä valokuvia silti. Parhaat valokuvat niiltä matkoilta kuitenkin ovat ne kuvat, joissa näkyvät ne ihmiset, joiden kanssa ne näin. Eivätkä ne ihmiset enää näytä ihan samoilta kuin sinä päivänä joilloin siellä olimme. Ja nekin ovat nähneet niiden matkojen jälkeen vaikka mitä muuta. Muistavatko ne enää millaista oli Eiffel-tornissa? Tai miten paljon Lontoon maanalainen heilui?

Mutta nuo mäet, jotka tänä viikonloppuna näin olivat musta paljon vaikuttavammat kuin Eiffel-tornit ja Big Benit. Mutta silti useampi ihminen haluaa nähdä Eiffel-tornin kuin jotain mäkiä. Lisään kyllä jossain vaiheessa kuvia niistä nähtäväksi, mutta eivät ne varmastikaan näytä läheskään siltä miltä ne näyttävät kun on itse siellä. Hengittämässä raikasta maaseudun tuoksua. Eläköön lehmät ja lanta.

Musta nyt vähän tuntuu, että tässä koko merkinnässä ei ole mitään järkeä ja että kuulostan aika typerältä, kun en ole saanut muotoiltua pointtiani millään tavalla. Kommentit voisivat olla ihan kannustavia, jos teistä tuntuu, että ymmärsitte pointtini. Ja jos pidätte mua ihan typeränä, väittäkää ihmeessä vastaan.

Mutta olen aika iloinen, että pääsin kymmenen vuotta sitä vakavasti suunniteltuani vihdoin muuttamaan pois Loimaalta. Vaikken sitä aina tiennytkään, tuntuu silti siltä, että täällä halusinkin olla. En täällä koko loppuelämääni aio viettää, mutta tällä hetkellä koti on täällä. Jotkut ovat ihmetelleet, että miten mä tänne yksin uskalsin lähteä, mutta enpähän ole nyt töissä Siwan kassalla. On toki täälläkin vähän kaikkia pahoja ongelmia, kuten olohuoneen ikkunasta läpi lentäviä kiviä, mutta ei sekään nyt ihan toimisi, että asiat liian hyvin olisivat, sitten etsisi vain ongelmia sieltäkin, missä niitä ei ole.

Musta tuntuu nyt siltä, että voisin puhua tästä vielä vaikka miten paljon. Ainakin niin kauan, että löytäisin itsekin sen pointtini. Elämäntarkoituksestako mä yritän puhua? Olisi ihan jännittävää kuulla teidän sanottavanne tästä. Mikä teistä on tärkeää elämässä?

Kerroinko muuten ollenkaan, mistä tuo otsikko tuli? Meidän siis piti rakentaa jotain lohikäärmeitä viikonloppuna. Meidät jaettiin ryhmiin ja ryhmän maskotin piti olla lohikäärme. Ja nyt kun satuhahmoista puhutaan, voin kertoa teille mtv3:n chatin juontajan kunniaksi mielenkiintoisia juttuja eskimoista ja igluista, jos haluatte kuulla.

Niin ja en nyt sitten todellakaan väittänyt olevani millään tapaa viisas, saatikaan, että tietäisin elämästä tosi hurjasti. Päinvastoin. Mutta musta tuntuu siltä, että olen oivaltanut jotain, mitä kaikki eivät tunnu huomanneen. Ja tiedän, että toivoisin niiden, jotka eivät ole sitä huomanneet, havahtuvan ennen kuin elämä pyyhkii ohitse niiden istuessa jossain, missä ne eivät halua istua.


PS. Kevään projektini! Haluaisin mennä kesällä siihen Yhdysvaltojen osavaltioon, joka mua kiinnostaa eniten. Arvauskilpailu: arvatkaa mihin.

No tosi kiva, kun on taas se aika kuusta, etta mun pitaisi ruokkia ihmisia. Miten tama voi aina olla nain suuri ongelma? Kauppaan olen lahdossa, mutta en ole vielakaan keksinyt mita me tiistaina, keskiviikkona ja torstaina syotaisiin.

Ne jotka ovat joskus joutuneet mun kokkauksiani syomaan (tai nahneet mut keittiossa ja tulleet siihen tulokseen, etta ehka on parasta tehda se ruoka sittenkin itse) ymmartavat ehka etta tama on aika ongelmallista. Mutta osaan ma saada veden kiehumaan ja vaantaa uunin paalle. Saunankin saan syttymaan, jos tosi kauan yritan, mutta se ei valttamatta liity tahan.

No ajattelin, etta keskiviikkona makaronilaatikko olisi ihan hyva juttu. En tosin ole ihan varma, miten hyva juttu se sitten on kun sen teen. Mutta loysin netista tallaisen ohjeen, ei vaikuttanut teoriassa kovin monimutkaiselta. http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/137/Makaronilaatikko
Mutta ainakin mulla olisi koko paiva aikaa tehda sita.

Mutta enta tiistai ja torstai muka? Ehdottakaa mulle jotain, mita te osaatte tehda ja tykkaatte syoda. Se ei tarkoita, etta ma sita osaisin tehda ja etta nuo siita tykkaisivat, mutta olisi se kuitenkin yksi idea lisaa. Kun musta tuntuu, etten voi aina syottaa niille pakastepizzaa ja papuja. Ja niille ei kelpaa hernekeitto ja ruisleipa. Olen yrittanyt. Olisittepa nahneet niiden ilmeet.

PS. Jostain syysta mina olen vastuussa IVFDF:in tanssiesityksestamme. Sekaan ei tunnu ihan hyvalta jutulta. Tosin idea siihen on jo olemassa. Olemme wombles ja tanssimme Johnny Walkerin. Tietaako joku nuo wombles? Tassa on kaksi videota, joissa on musiikit joita kaytamme.
1)
2)
Kirsten rakensi eilen woblenaamareita. Remember, you're a womble.

Musta tuntuu vähän huonolta jutulta, että ensimmäinen viikko on mennyt jo enkä ole vielä aloittanut esseitä! Ajattelin nyt kuitenkin katsoa milloin ne edes pitää palauttaa ja sen sellaista.

Antropologista on onneksi jo kaikki otsikot. Ehkä huomenna voisin alkaa suunnitella ensimmäistä esseetä.

Antropologia essay1 Fri 26 March
Antropologia essay2 Thu 6 May

Näillä arkeologian kursseilla menee selvästi huonommin. Eräpäiviä tai otsikoita ei vielä kerrota. Mutta pitää tehdä joku... juliste? Ihan epäreilua muuten. Kirstenin pitää jossain kurssissa tehdä joku juliste, jonka pitää olla 300 sanaa pitkä ja se on 30% sen koko kurssin arvosanasta. Byhy! Ei meillä arkeologiassa ole mitään tuollaisia. Tosi epäreilua.

Social Life essay1
Social Life poster1

Voi ei! Mitä tämä nyt tarkoittaa?

Archaeology of North

• Submission of a paper abstract by the deadline. You must submit an abstract that describes the subject of your research paper. You are free to draw your subject from any northern culture or northern locality. The abstract is not to exceed 250 words. The deadline is Friday, March 12.
• Submission of one essay by the deadline. You must submit one fully referenced research paper on the subject described in your abstract of at least 10 and no more than 15 pages (double spaced) by the deadline; 5:00 p.m., Friday 24th April.

Tosiaankin olisi pitänyt aloittaa jo tällä viikolla!

Fri 12 March, North, 250 words
Fri 26 March, Anthro, 2000 words
Fri 24 April, North, 15 pages
Thu 6 May Anthro, 2000 words

+ Social life ja social life.

Saa toki ehdottaa mistä kulttuurista teen tuon abstract hommelin.

Tänä aamuna nousin 7:10am ja lähdin luistelemaan! Olin itsekin aika hämmästynyt, että pääsin ylös noin aikaisin. Tai siis en mä jäälle päässyt ennen kuin kymmeneltä, mutta jäähalli ei ole ihan naapurissa. Erikan kämppiksen ja sen kavereiden kanssa menin. Onneksi Erikakin tuli mukaan, vaikka sen piti olla luennolla silloin. Tosin se päätti sen vasta, kun me lähdimme niiltä sinne.

Oli tosi kiva luistella kunnolla ja kunnollisella jäällä pitkästä aikaa! En ollutkaan luistellut kuin muutaman kerran monen vuoden sisään ja nekin tylsillä luistimilla ja röpelöisellä ulkojäällä. Vaikka ei noissa jäähallin vuokraluistimissakaan paljoa kehumista ollut. Voisin tuoda omat luistimeni tänne. Tosin en ole menossa Suomeen ennen kuin kesällä vasta.

Eilenkin oli tosi kiva päivä, kun tosiaan olin siellä Re-Freshers' Fayressa koko päivän. Puhuin loppujen lopuksi aika paljon ihmisille. Harmi vain, että nyt ne varmaan kaikki luulevat, että minä tein ne kaikki flyerit, joissa oli aika paha kirjoitusvirhe, koska englantilainen kämppikseni ei oikein hallinnutkaan äidinkieltään. Mutta hankkiuduimme me ainakin neljästäsadasta eroon. Melkolailla puolet siis jäljellä.

Parhaat palat koljultamme:

Minä: "Come and dance with us!"
Antropologiopiskelija: "Have you seen my legs?"
Minä: "No. What's wrong with them?"
Antropologiopiskelija: "I don't know, I just thought it might be a good argument."

Alex: "Scottish dance?"
*pojat joille se tyrkytti niitä flyereita vain kävelevät ohi kuin eivät huomaisikaan*
Alex: "C'mon, it's a traditional male dance!"

Oli tosi kiva päivä! Tosin SNP:n kojulla oleva henkilö ei kyllä osannut argumentoida poliittista näkemystään ollenkaan, kun kysyin, että miksi ihmeessä mun kannattaisi tehdä jotain niiden kanssa ja se vastasi. "I don't know... it's quite good... ish."

Jännittävää myös oli, kun Kirsten haki highlandin miekat ja täytti niillä koko käytävän meidän ja vastapäätä olevan Ab-Fab kojun välistä ja tanssivat Alexin kanssa Sword dancen kaksi ensimmäistä askelta (= 2/3 koko tanssista).


PS: Tähän loppuun vielä joku satunnainen lainaus, josta tykkään. En tiedä mistä tämä on tai kuka tämän on sanonut, mutta kuitenkin:

"As we grow up, we learn that even the one person that wasn't supposed to ever let us down, probably will. You'll have your heart broken and you'll break others' hearts. You'll fight with your best friend or maybe even fall in love with them, and you'll cry because time is flying by. So take too many pictures, laugh too much, forgive freely, and love like you've never been hurt. Life comes with no guarantees, no time outs, no second chances. you just have to live life to the fullest, tell someone what they mean to you and tell someone off, speak out, dance in the pouring rain, hold someones hand, comfort a friend, fall asleep watching the sun come up, stay up late, be a flirt, and smile until your face hurts. Don't be afraid to take chances or fall in love and most of all, live in the moment because every second you spend angry or upset is a second of happiness you can never get back." -Unknown

Maanantai:
9-10 Antropologiaali -KCG6
12-2 Sosiaaliarkeologiaali - missälie
3-4 Antropologiaa -NK6
4-5 Pohjoisen arkeologiaa -G3

Tiistai:
9-10 Sosiaaliarkeologiaa -G3
12-2 Pohjoisen arkeologiaali -missälie
3-4 Antropologiaa -NK1

Keskiviikko:
Itsenäistä opiskelua

Torstai:
1-2 Sosiaaliarkeologiaa -NK1
4-5 Pohjoisen arkeologiaa -KCF8

Perjantai:
Tyhjä!

Paikat viimeisenä, tutoriaalitoiveeni kallellaan.

Antropologiaalien aikoja en vielä tiedä ja sosiaaliarkeologiaalit ovat maanantai- ja keskiviikkoaamuisin yhdeksältä ja maanantaina kahdestatoista kahteen. Valitsen sen ryhmän sitten ihan sillä perusteella, missä on kivoimmat ihmiset. Paitsi en halua missään nimessä maanantain aamuyhdeksän ryhmään.

Ja huomenna menen rekisteröitymään tuohon antropologiaan. Kitisen siitä sitten koko kevään, että otin sitä, mutta kun yksinkertaisesti mikään muu ei sovi noiden arkeologioiden kanssa.

En kyllä ikinä tule pääsemään tuosta huomisesta paleontologian kokeesta läpi. Ehkä suurena syynä on se, etten ole oikein lukenut siihen. Innostuin vähän liikaa kotitonttumenneisyydestäni ja keskityin paljon niiden kuvien katsomiseen, aiheesta keskustelemiseen ja kadonneiden tonttujen jäljittämiseen. Ja se nyt on vähän liian viimeaikaista menneisyyttä, vain muutaman vuoden vanhaa ja se menneisyydestä, kun se menneisyys johon mun olisi pitänyt keskittyä on aika monta miljoonaa vuotta vanhaa. Ei aavistustakaan, miten monta miljoonaa, koska musta tuntuu, etten osaa siitä nyt yhtään mitään. No, yrittämään menen kuitenkin.

Onneksi kakkosille järjestetään uusinnat elokuussa. Se vain saattaa olla vähän ongelma kesän aikataulujen suhteen, koska tosiaan sinne kaivamaankin pitäisi mennä. Ja EASE-kaivaukset ovat jo täynnä! Olen ihan kamalan myöhässä tämän kaiken suhteen. Voieivoieivoiei.

Jee, meidän esityksemme, josta mulla on noin miljoona kuvaa täällä on vihdoin youtubessa! Katsokaa toki ja ihailkaa meitä. Ollaan tosi mahtavia.



Huomioita, jos jotakuta kiinnostaa selostus:

Alussa highlandtanssijat, joista muutama taianomaisesti muuttuu kantritanssijaksi ja ilmaantuu joukkoomme uudestaan myöhemmin(Marléne, Jennifer ja Christine).

Ihailkaa etenkin Jania, vaaleaa highlandtanssijatyttöä, joka on kaikista vasemmalla (josta ei näy ihan alussa muuta kuin jalka välillä).

Muita ihastuttavia hetkiä videolla on se kun minä melkein jyrään yleisön ja Craig eksyy lopussa. Harmi vain, että kaikki lähtivät seuraamaan Craigia kunnes joku tajusi, että nyt menee joku pieleen.

Tuossa ei nyt ehkä ollut ihan kaikki mistä voisin huomauttaa, mutta ainakin nyt ehkä tärkeimmät. Oletan, että tunnistatte minut.

Mulla on vähän ongelmia mun kevään lukujärjestyksen kanssa. Nyt se näyttäisi tältä (lukuunottamatta tutoriaaleja):

Maanantai:
4-5 Pohjoisen arkeologiaa

Tiistai:
9-10 Sosiaaliarkeologiaa
1-2 Lingustiikkaa

Keskiviikko:
Itsenäistä opiskelua

Torstai:
1-2 Lingustiikkaa
1-2 Sosiaaliarkeologiaa
4-5 Pohjoisen arkeologiaa

Perjantai:
1-2 Lingustiikkaa
2-5 Merijuttua

No onko nyt sitten kiva, kun nuo kaksi ovat samaan aikaan? Pitänee vaihtaa tuo ligustiikka sitten antropologiaan. :(
No ainakin Annie olisi samalla kurssilla. Ja on siellä muitakin joista tykkään. Emily esimerkiksi! Emilyä en ole nähnyt aikoihin. Ehkä se ei enää tykkää musta.

Voisin jättää tuon merijutun tuohon silti ihan huvikseni, vaikka mulla sitten oliskin miljoona ylimääräistä opintopistettä. Voin jättää sen pois sitten, kun käy liian rankaksi. Kun se on niin ikävään aikaankin. Huvikseni voisin muutaman kerran käydä!

Mutta nyyh, en halua lähettää sähköpostia tutorilleni. Etenkään nyt, kun Miriam on pahalla tuulella ja tarvitsen sen apua sähköpostien kirjoittamiseen, kun en osaa. "Dear Jeff" kuulostaa mun mielestä tosi huonolta aloitukselta. Ja Liz leikkasi tänään mun hiukset ja nyt se vain sanoi, että on aika tyhmä juttu, että me kaikki leikkautettiin hiuksemme kahden viikon sisällä. :(