Banana Fish - voi luoja! Enpä ole vähään aikaan hankkinut moista reaktiota mistään teoksesta. Kädet tärisee vieläkin, vaikka sarja tuli luettua yli kaksi tuntia sitten, ja mieli järkkyy varmasti vielä viikonkin päästä. Akimi Yoshidan kaltainen taito puristaa puhdas tunne kuvaan ja sanaan - taiteeseen yleensä - on niin äärimmäisen harvinaista. Sarja on lennokas, viehättävä, surullinen ja loppu niin inhimillisen kurja sekä epäoikeudenmukainen, että taisi tulla itkettyä pahimmat taideitkut vähään aikaan.
Pitäisikö tällaisia taitelijoita vihata vai rakastaa?
Uusimmat blogimerkinnät
- Enää yksi jäljellä 17.11.
- Taidetta parhaimmillaan 12.10.
- Konsolipeliyritys 17.09.
- Hahaa! Nyt teen ma testeja vol. 2 02.08.
- Hahaa! Nyt teen ma testejä vol. 1 29.07.
- Pride 04.07.
- Mökkitietokoneen puuttuminen aiheuttaa ani... 28.06.
- Turha valittaa 12.05.
- Kun on tylsää... 02.05.
- Sankareiden kohtalo 01.05.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2010 (12)
- ▶ marraskuu 2010 (1)
- ▶ lokakuu 2010 (2)
- ▶ syyskuu 2010 (1)
- ▶ elokuu 2010 (1)
- ▶ heinäkuu 2010 (2)
- ▶ kesäkuu 2010 (1)
- ▶ toukokuu 2010 (3)
- ▶ huhtikuu 2010 (1)