IRC-Galleria

Hamppupamppu parantelee jalkaa, onneksi ei hajonnut totaalisesti, vaan jätkä osas heittää juoksun pois heti, kun kävi kipeää. Ihan niinkuin "sovittiinkin" edellisen loukkaantumisen jälkeen. Vamma ei ole maailmoja kaatava, mutta merkki siitä, ettei jalka enää ole entisensä. Koskaan. Jos reilu puolen vuoden totaalitauko ei sitä hoitojen myötä saa kestämään, ei sitten mikään. Treenissäkin ollaan edetty hitaasti ja rauhallisesti.
Nyt vain pitää katsella jotain muuta kivaa yhdessä tekemistä. Ei poikaa suorilta makkaraksi laiteta, on se meille niin paljon ilon hetkiä antanut. Ensimmäinen HYVÄ hevonen meillä. Olisipa vain saatu edetä siitä, mihin kesällä 2000 jäätiin, mutta terveenä... rahaa olisi ihan eri lailla.

Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Luottamus vääriin ihmisiin kostautui. Mutta siitä opittiin. Enää omia hevosia ei laita muut kuin me itse. Jos hajoaa omiin käsiin, ei voi syyttää kuin itseään. Suuttumus toisten huolimattomuudelle on niin raskasta kantaa.
Anteeksi voi antaa, mutta ikinä en unohda. Mitään. Koskaan.

Tällaisen hevosen kun saisi nyt. Tai edes vielä kerran. Olisi niin paljon viisaampi ja osaavampi.


Syysflunssa kellisti petiin, lääkekuuri potkii konetta uudelleen käyntiin.
Kyllä tämä tästä.

Soittelin Tommylle eilen. Olipa ihana kuulla ystäväiseni ääntä, Tampereelle lokakuussa, sitten juhlimaan yhdessä ja kuulemaan uudenuutta SoulRelicciä. Jee.
Tulipa hyvä mieli ja keveä fiilis.