Sattuu vaikka ajattelen,
että se on vain pelkkää väsymystä.
Koska onkaan silmäni olleet näin punaiset,
että säikähdän itseäni, kun katson peilistä.
Oon vielä niin idiootti, että saan muutkin minua vihaamaan,
itse en kai enää riitä itseni viholliseksi.
Kohta on vain odoteltava taas, milloin se tulee.
Se tulee kuitenkin. Oon ihan varma.
Tänään se ei kysynytkään että mitä kuuluu.
Se vaan kertoi kuinka huono olen.
Ja mun piti pyytää siltä apua, mutta en sitten halunnu.
Kuka mua oikein osais auttaa, ku en ite tiedä.
Mun päätä kiristää niin paljon, että on lopetettava.
Kirjoittaminen.
Kuolema.
Vanha.