IRC-Galleria

Kysymys: Onko Raamatussa sanottu millainen Jeesuksen risti oli tai pitää olla? Onko siitä mitään tekstitietoa?


Kuolematon sielu

Kysymys: Minua on jo pitkään askarruttanut kysymys kuolemattoman sielun olemuksesta. 1. Moos. 2:7 "Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.” Alaviitteessä todetaan, että heprean kielessä maata merkitsevä sana ja ihmistä merkitsevä sana ovat äänteellisesti lähellä toisiaan. (Ks. myös 3:19,; Job 33:4,6; Ps. 104:29,30; Saarn. 12:7; 1. Kor. 15:45). Voisiko tätä hetkeä pitää sikiämisen hetkenä? Entä kun kuolema kohtaa? Fyysinen ruumis muuttuu maaksi jälleen (1 Moos.3:19). Entä sielu? Ylösnousemuksessa ylösnousemusruumis ja kuolematon sielu jälleen yhdistyvät odottamaan viimeistä tuomiota.

Vastaus

Silloin kun Jumala loi Adamin, se tapahtui kertaluontoisesti. Ensimmäisen ihmisen luominen eroaa siitä mitä tapahtuu hedelmöitymishetkellä naisen kohdussa. Silloin kun Jumala puhalsi elämän hengen ihmisen sieraimiin, voidaan katsoa elämän alkaneen. Samoin hedelmöitymishetki on se, milloin elämä alkaa.

Mitä tulee ihmiseen, hän on henki, sielu ja ruumis. Ihmisen ruumis on näkyvä osa ja salattu, sisäinen ja kuolematon sielumme on myös osa ihmistä. Ihmisen näkymätön sielu ja näkyvä ruumis muodostavat yhteyden. Jumala on luonut ihmisen sielulliseksi ruumiiksi ja siksi iankaikkisuudessa ihmisellä on uusi ruumis. Ihmisen kokonaisuuden tähden viimeisellä tuomiolla Jumala on kiinnostunut meidän ajallisen ruumiimme ja sielun töistämme.

Kun ihminen kuolee ihmisen sielu, irtaantuu ruumiista, näin ihmisessä ei ole elämän henkeä enää. Kuolemassa ihmisen ruumis hajoaa ja maatuu (2 Kor. 5:1; 2. Piet. 1:14) ja ihmisen sielu palaa takaisin Jumalan luo (Saarn. 12:7; Luuk. 12:20).

Ihmisen sielu ei ole pelkkä henki, joka ihmisessä on. Sielu erottaa ihmisen muista elävistä olennoista. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi (1 Moos. 1:27) ja Jumala on tehnyt ihmisestä elävän sielun, niin kuin 1933/38 ja RK sen kääntää (1 Moos. 2:7). Sielu on nimenomaan se osa ihmisestä, joka liittää hänet Luojaansa. Raamattu opettaa, että ”mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä, jonka on meihin pannut” (Jaak. 4:5). UT:ssa hengellä tarkoitetaan sitä osaa ihmisessä, joka on ikuinen. Raamatussa käytetään kuitenkin välillä sanoja sielu ja henki tarkoittamaan samoja asioita, eli ihmisen kuolematon osaa. ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.” (Matt. 10:28) Toisissa kohdissa Raamattu erottaa hengen, sielun ja ruumiin toisistaan (Hepr. 4:12).

Jokaisella ihmisellä on henki, sielu ja ruumis, koska ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Ihminen luotiin paratiisiin täydelliseksi ja vapaaksi ihmiseksi ilman syntiä täysin puhtaaksi. Syntiinlankeemus saastutti ihmisen sielun ja ruumiin ja sen vuoksi ihminen vaaditaan tuomiolle kokonaisena viimeisenä päivänä. Jeesuksen Kristuksen edessä jokaisen ihmisen sielu ja ruumis joutuu tuomiolle. Jeesuksen Kristukseen uskovat iankaikkiseen lepoon taivaan kotiin ja ne, jotka eivät usko iankaikkiseen kadotukseen (Jaak. 1:21; Mark. 16:16).
Kirjoittaja
Markus Alajoki

pastori