Kysymys: Olen tullut uskoon muutama viikko sitten. Huolenaiheeni on kuinka suuressa määrin minun tulee saattaa asia tuntemieni ihmisten tietoon. Ja ehkä tärkeämpi minulle on se, mitä minun tulee sanoa ja tehdä heidän suhteensa, että voisin saada rauhan siitä että olen saattanut ilosanomaa eteenpäin sillä tavalla kuin kristityn tulee tehdä. Tunnen suurta vastuuta. Minua ympäröi perheessä, sukulaisissa ja ystävä- ja tuttavapiirissä ihmiset, jotka ovat erillään uskonasioista. He ovat joko tieteeseen ja ihmisen omaan voimaan luottavia, tai muuten vain maallisessa elämässä kiinni. Tai ihmisiä jotka kenties ajattelevat että riittää että heillä on omanlainen yhteys Jumalaan.
Vastaus
Kiitos hyvästä ja tärkeästä kysymyksestä. On luonnollista, että haluamme jakaa siitä hyvästä mitä olemme itse saaneet kokea. Raamattu on täynnä kertomuksia ihmisistä, jotka halusivat kertoa heti muille ihmisille, mitä heille oli tapahtunut, kun he olivat kohdanneet Jeesuksen. Hyvä esimerkiksi löytyy kertomuksesta Samarialaisesta naisesta Sykar nimisessä kaupungissa (Joh. 4:1-42). Nainen yksinkertaisesti kertoi muille kaupungin ihmisille mitä Jeesus oli tehnyt ja puhunut hänelle, nainen ihmetteli ääneen sitä muutosta mikä hänessä oli tapahtunut. Nainen ihmetteli ääneen, että voisiko Jeesus olla Jumalan Poika? Tapahtuma oli iloinen tälle naiselle, joka oli löytänyt ilon Jeesuksesta. Toisaalta ihmiset myös näkevät meissä sen muutoksen minkä Jeesus saa aikaan. Usko Jeesukseen saa aikaan rauhaa sydämessä, se tuo toivoa ja iloa. Käyttäytymisemme alkaa muuttua mitä enemmän me luemme Raamattua ja annamme Jumalan Sanan ohjata elämäämme.
Jeesus opettaa meitä noudattamaan sitä mitä hän on opettanut. Evankeliumit ovat se paikka mistä me saamme lukea Jeesuksen opetuksista. On tärkeää, että alamme lukea Raamattua päivittäin, vaikka vähän kerrallaankin, mutta säännöllisyys on tärkeää. On myös tärkeää, että itse saamme vahvistua uskossa ja siksi tarvitsemme muiden uskovien yhteyttä ja seurakunta on se paikka mistä se löytyy. Jumalan Sanan välityksellä kastettuina kristittyinä Pyhä Henki saa tilaa toimia meissä ja me voimme kasvaa uskossa.
Huolenaiheesi on hyvä ja oikea, kun haluat kertoa Jeesuksesta ja siitä muutoksen ihmeestä mitä sinussa on tapahtunut. Syntien anteeksi saaminen tuo rauhan ihmisen sydämeen. Meidät Jeesuksen seuraajat on kutsuttu kertomaan niistä ihmeellisistä asioista mitä Jeesus on saanut aikaan meidän elämässä. Osa niistä muutoksista meidän elämässä näkyy päälle päin, osan me saamme kertoa juuri niillä meidän omilla sanoilla. Oma henkilökohtainen todistuksesi siitä muutoksesta mitä Jeesus on saanut aikaan, on voimallinen.
On hyvä aloittaa rukoilemaan säännöllisesti perheesi ja läheistesi puolesta ja tätä kautta valmistaa heitä vastaanottamaan ilosanoma Jeesuksesta. Rukous on tärkeää, koska rukouksen kautta me olemme yhteydessä Jumalaan ja Jumala voi olla rohkaisemassa meitä ja antamassa meille viisautta, kuinka meidän tulisi olla Jeesuksen todistajia missä ikinä me kuljemmekaan.
Jeesuksesta kertominen ei saa olla meille lakia vaan evankeliumi. Sen takia on hyvä tuoda rukouksessa läheiset ihmiset Jeesuksen luo ja pyytää viisautta ja oikeita sanoja ja oikeita tekoja, jotta osaisit olla oikealla tavalla todistuksena läheisillesi.
Meidät Jeesuksen seuraajat on kutsuttu kertomaan evankeliumia kaikille, mutta uskon ihmisen sydämessä voi synnyttää vain Jumala me emme voi sitä saada aikaiseksi. Raamattu opettaa: ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.” (Room. 10:17) Eli meidän tehtävä on kertoa ja Jumala tekee sen työn ihmisen sydämessä.
Rakkaus kaikessa tekemisessä on tärkeää. On hyvä miettiä sitä, kuinka haluaisit, että sinulle kerrottaisin evankeliumi, jos olisit läheisesi tilanteessa. Tai mieti mitä elämän vaihetta läheisesi käy läpi juuri nyt ja millä tavalla Jeesus voisi tuoda apua ja lohdutusta.
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16)
”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.” (1 Joh. 4:19)
Kirjoittaja
Markus Alajoki
pastori