Sinä, jonka käteen minä tartuin, jonka minä toin maan ääristä ja kutsuin kaukaisimmista kolkista, jolle minä sanoin: ”Sinä olet palvelijani, minä olen sinut valinnut, en sinua väheksynyt.” – Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi – minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni. Jes. 41:9–10
"Jumala avaa ajoittain ovia ja kehottaa kulkemaan kohti uutta. Vanhat tiet on kuljettu loppuun, ehkä ei ole mahdollista enää niille jäädä. Mitä kauemmin on kuljettu vanhaa tietä, sitä vaikeampaa on uskaltautua uudelle. Tarvitsemme toisten rohkaisua ja sisäistä varmuutta siitä, että siirrymme eteenpäin Jumalan tahdosta. Vanha, koeteltu luterilainen perinne on se, että uuteen rohkaistutaan lähtemään kun on sekä ulkoinen kutsu että sisäinen kutsu. Avattu ovi on ulkoinen kutsu, sisäisen kanssa joudumme ehkä kamppailemaan kovemmin. Saisiko Jumalan sana olla nyt rohkaisemassa sinua, joka pelkäät edessäsi olevia uusia haasteita? Hän sanoo sinulle: ”Minä olen sinut valinnut