elämän polkua yksin kuljen.
Se polku mua koettelee, sydäntäni polttelee.
Paljon oon joutunu kokemaan
ja yksin kulkemaan.
Kunnes luokeni riennät, kaiken pahan kierrät.
Yhdessä hetkiä ihania koetaan,
kunnes joudut pakenemaan.
Toisiamme rakastimme, sen toisillemme osoitimme.
Ikuisesti olisin halunnut olla kanssasi sun,
mut sä et sit näköjään mun.
En tajua miks meille kävi näin,
yhtäkkiä kaikki kääntyskin väärinpäin.
Ne viimeiset hetket kanssasi sun on ikuisesti mielessäni mun.
Täydellisiä ne olivat,
molemmat meistä ne kokivat.
Mutta enää se ei ole mahdollista,
se olikin niin katoavaista.