Eilen illalla kuuden maissa ratikassa matkalla keskustaan oli aika täyttä. Jossain vaiheessa joku mies tuli kuljettaen varovaisesti puoli tyhjää pahvilaatikkoa. Kun se mies laski laatikon alas näin että siellä laatikkossa oli täytekakku. Mies kohensi laatikon paikkaa, muut takana olevat näkivät myös kakun, mies alkoi kertoa. Se mies joka näytti kadunmieheltä sanoi olleensa nyt vuoden täysin raittiina ja oli sen kunniaksi tehnyt itse kakun. Kakku näytti itse tehdyltä mutta oli jotenkin tosi hieno, kermakuorrutus ja persikan palasia koristeena. Se mies jäi Sörnäisten metroaseman luona pois ja kun se oli huolissaan kulkeeko kakku ehjänä yksi matkustaja auttoi.
Kaikissa tarinoissa on yleensä se että niitä ei osaa kertoa tarpeeksi hyvin. Minä en aina osaa. Ja en tiedä mikä mutta tuossa eillisessä ratikkamatkassa, miehessä kakun kanssa, kun se mies kertoi elämästään ja muut matkustajat kuunneltivat ja kehuivat että onpa hieno kakku jokin siinä kostutti silmäkulmia. Pienet hetket <3