IRC-Galleria

Kirsi jamittaa Maija Vilkkumaan biisiä Mä haluun naimisiin. Anyone? :DD

Varttumisen
myötä saat oppia, että jopa se henkilö, jonka ei koskaan
pitäisi tuottaa
sinulle pettymystä, todennäköisesti kuitenkin tekee sen.


Sydämesi särkyy varmaan useammin kuin
kerran, ja joka kerta se tuntuu
entistä kipeämmältä.
Myös sinä itse särjet
sydämiä. Joten muista miltä tuntui, kun oma
sydämesi särkyi.
Tappelet
varmasti myös parhaan ystäväsi kanssa. Moitit uutta
rakkauttasi asioista,
joihin vanha rakkautesi oli syypää.
Itket sitä, että aika kiitää liian
nopeasti, ja että ennen pitkää
menetät jonkun
rakkaasi.

Joten ota liian monta valokuvaa,
naura liikaa ja rakasta niin, kuin
sinua ei olisi koskaan satutettu, koska
jokainen allapäin vietetty
kuusikymmentä sekuntia merkitsee yhtä onnen
minuuttia, jota et saa
koskaan takaisin.

Älä pelkää elämäsi
päättymistä. Pelkää mieluummin sitä, ettei elämäsi
pääse koskaan
alkuun.

yhteisnukkumista, säännöllisen epäsäännöllistä syömistä, tappelua ja sopimista ja kaiken yllä iso käsi

http://www.trollincurl.com/live.php
olen koukussa <3

http://www.youtube.com/watch?v=uN3RQQRgB-o

olen aikasemminkin tilittänyt tästä läsnäolosta
tilitän edelleen

ku alotin teatteriesiintymisharkkajutut joskus vuonna nakki ja muussi mä ajattelin ett tilan ottaminen tai tilaan tuleminen on sitä ett sä menet paikkaan x ja kävelet sinne. kävelet sinne kädet levällään, isoin askelin, katsot ympärilles ja tila on sun. ajattelin kanssa että olen läsnäoleva kun vain nökötän siinä paikallani ja yritän keskittyä. no ei ihan.

pyörin viime viikolla Yt:llä (ylioppilasteatteri) kera kaverin ja löysin pianon
oon joskus opetellut soittaan kitaraa ja pianoa. nykyään lähinnä rakastan rämpyttää
se ei välttämättä näytä kovin järkevältä, se ei välttämättä kuulosta miltään sinfonialta mutta
rakastan sitä kun musa tuntuu itsessä. ku soitin viime viikolla huomasin hirmu äkkiä etten mä pysty vain istuu aloillani ja soittamaan selkä suorassa, kädet hienosti ojennettuina pianon koskettimille.
kun tekee taidetta (en osaa käyttää tästä parempaa ilmaisua) parhaimmat, koskettavimmat, hauskimmat, pysäyttävimmät, vakuuttavimmat työt lähtee ja on siinä kun se työ on sinussa.

...mun naapurit käväsee pikapikaa keskustan 24h apteekissa, tulee takasi, soittaa ovikelloa ja ojentaa jotain yskänlääketököttiä. Ottaisin vastaan. Päätin sit alkaa yskiä tossa hetki sitten. Sattu eikä juuri auttanu yhtään. Nyt yritän ajatella jotain muuta. Kiitti.

ku on kolmatta päivää flunssassa
pää täynnä räkää ja jotenki pehmeenä, polvet kipeet ja älytön väsy päällänsä
eikä meinaa jaksaa yhtään mitään

ajattelin ett kuuntelen vähän Egotrippiä, uusinta levyä, vähän taustamusaa ja miltä toi nyt kuulostaa (viime levy osui ja upposi aika perusteellisesti)
olen lipittäny finrexiniä, nökötän päiväpeiton alla ja luen Demiä

Valssi
tiedätte kun on semmosia biisejä että jotenkin, kun ne alkaa tietää että tää voisi olla hyvä, ja kun kuuntelee vähän enemmän siitä tulee (taas jotenkin <3) kaunis

jätän lehden sängylle, tulen koneelle kuuntelee sen vielä kerran ja toisen, juon finrexin
ja ajattelen ett kohta, mä voisin lähteä liikkelle. Voimautus, onks se sana? Nyt on

1. Ben Harper: I shall not walk alone
2. Johanna Kurkela: Sun särkyä anna mä en
3. Rihanna: Umbrella

Meinasin tässä kirjoittaa että lupaan laittaa kaikki hienot upeet euron tekstarini upeen Idolstyypin äänestämiseen JOS sellainen löytyy. No jooh voisin vielä luvata. Mä lupaan.

se söde tässä on mun prinsessasynttärikakku, fridu joka lähtee kakku mukanaan. Ja Pihtiputaan popparirokkari. Nää o suloisia. Mutta hermot mulla menee näihin mä pystyn mä lupaan mä vannon mä vakuutan mä teen niin paljon paremmin myöhemmin -Disneytyttöihin. Tiedän, se esitys voi jännittää niin paljon että sitä ei vois uskoa todeksi mutt siinä tilanteessa on vain YKSI mahdollisuus. Sä loistat tai sitten et.

http://www.youtube.com/watch?v=EUfE993iucg se läsnäolo vaikka jännittääkin. Se kaikki tai ei mitään

Me laulettii äsken <3 mulla on pitkään ollu ikiaikainen en laula ääneen tai en nyt ainakaan mikkiin laula -pelko vaikka joissain pääsykokeissa yms. jutuissa on jotain ehkä joskus tullut laulettua ja joskus mikkiinki tartuttua silti. Vedettiin joku seitsemän biisiä, Katri Ylanderia ja loppuun legendaarinen Proud Mary. Aivan mahtava tunne ku lakkaa jännittämästä ja miettimästä että miltähän mun ääni nyt kuulostaa tai että kuulostaako se nyt tarpeeksi hyvältä. Ja tää fyysinen rennompi olo, mikä tulee äänen käytöstä (?) tms. se on mahtavaa

Abban Thank you for the music. Ku Mamma mia!n jamien jälkeen Amanda Seyfried alkaa laulaa sitä ja mä olen jo lähdössä leffateatterista se ääni pysäyttää jotenki. Jossain haastattelussa, en muista missä A.S. sanoo miettineensä miltä sen ääni kuulostaa ja olleensa epävarma. Okei voihan sen vain sanoa mutt silti, se on lähellä http://www.youtube.com/watch?v=rZnBI8j_6JI without a song or dance what are we.

Pelkään ihan vähän että koukutun kohta Idolsiin. Nyt se on sanottu.
miinus että torstaisin tulen kaiketi aina olemaan kotona vasta niin ett näen 10 vikat minuutit
(ja sit perjantaisin kun se tulee bout klo 17 uusintana nukun kotona jos mahdollista.)

mut niinku siis
se eka Kuopiosta päässy Susanna. Hyvä paketti? mut se on
ja toi ihan söpis HectorAamukundi joka laulaa just nyt, mun on ihan pakko katsoa nää :DD