IRC-Galleria

Kampissa oli tänään porukkaa. Siis paljon porukkaa.

Olin töissä nelisen tuntia ja ihan välillä oli semmonen mä-olen-messuilla olo. Se on semmoinen jännä, ku vieressä jotkut muut yrittää tehdä kauppaa ja mä yritän saada asiakkaita, menee vähän kilpailumeiningiksi että ketkä on sun asiakkaita ja ketkä mun. Isken kiinni ihmisistä. Jeps. Ja ihanaa jos näkee tuttuja :)

http://www.youtube.com/watch?v=dmz7nNb8Xw4
Olin tänää Tennarissa leffassa. Oli kivaa ja piristävää ja jotenkin, hassuoutoa - en tiedä mitä musta kertoo jos sanon että olen vähän kuin Eddie siinä elokuvassa. Loppu on jotenkin ihan mieletön :DD Ja Ben Stiller hyvä roolissaan. Niistä tytöistä en sitten niin pitänyt, jännä ku katsoo että toi joku roolihahmo on jotenkin epäuskottava työssään. Mutta oli pitkälti viihdyttävää ja mulla oli ja on vielä pari vapaalippua käyttämättä :)

olin äsken hiukka pelästynyttä tyttöä.. mulla meinasi olla yhteen kirjastoon 130 ja rapiat euron sakot. kolme lainaa myöhässä, ei oo muuten enää. maksoin lopulta kuusi euroa (kiltti kirjasto) ja sain lainausoikeuteni takaisin. jos kirjastolainat pittää uusia muistakkee uusia ne. mo oon kaiken kaikkiaan oikke hyvä ihmine.

http://www.justforlaughs.ca/videos/show/4771-la-chorale-du-parc
aivan ihana :)

Eilen illalla kuuden maissa ratikassa matkalla keskustaan oli aika täyttä. Jossain vaiheessa joku mies tuli kuljettaen varovaisesti puoli tyhjää pahvilaatikkoa. Kun se mies laski laatikon alas näin että siellä laatikkossa oli täytekakku. Mies kohensi laatikon paikkaa, muut takana olevat näkivät myös kakun, mies alkoi kertoa. Se mies joka näytti kadunmieheltä sanoi olleensa nyt vuoden täysin raittiina ja oli sen kunniaksi tehnyt itse kakun. Kakku näytti itse tehdyltä mutta oli jotenkin tosi hieno, kermakuorrutus ja persikan palasia koristeena. Se mies jäi Sörnäisten metroaseman luona pois ja kun se oli huolissaan kulkeeko kakku ehjänä yksi matkustaja auttoi.

Kaikissa tarinoissa on yleensä se että niitä ei osaa kertoa tarpeeksi hyvin. Minä en aina osaa. Ja en tiedä mikä mutta tuossa eillisessä ratikkamatkassa, miehessä kakun kanssa, kun se mies kertoi elämästään ja muut matkustajat kuunneltivat ja kehuivat että onpa hieno kakku jokin siinä kostutti silmäkulmia. Pienet hetket <3

:) oon jonkun aikaa puhunu vapautuneemmin tai kaksinaismielisesti (miten sen nyt ottaa :DD) ku joskus aikaisemmin. Ihan ok sikäli. Ihmisen normaalit tarpeet ja silleen. Muttans, eilen ku olin paikallisbussissa matkalla kotiin mun viereen tuli joku mies hemmetin isojen ja monien laukkujen kanssa. En tiedä juoksiko se autoon mutta sitten kun se tuli siihen ja valtasi tavaroillaan molempien tilan ja alkoi puhua itsekseen jotain-jotain mulla ei ollut yhtään kivaa. Ja siitä jäi ihan hemmetin ahdistunut olo. Jotain rajaa. Mä tutustun ehkä helposti uusiin ihmisiin ja silleen ventovieraat jossain kauppakeskuksessa tai jossain on ihan ok ja niille voi jutella mutta en mä tahdo että joku jota en oo aikasemmin nähnyt tulee läähättämään ihan mun viereen..

Mä olen aika Talent riippuvainen. Lostkin o joskus jääny katsomatta mutta ei tää. Outoa ;P Katselin myös äsken vähän Youtubea ja en tiedä miksi mutta http://www.youtube.com/watch?v=1k08yxu57NA&feature=related itkettää. Ooppera voi joskus olla ihan mielettömän kaunista

Saavutus! Hih, oon tässä parisen tuntia "tapellut" upo uuden digikamerani kanssa (lähinnä mukana tulleen asennusohjelman) Kamera on ihan kauhian nätti :) Nikon Coolpix joku. Voin suositella. Ravasin viisi kauppaa ja viidennestä löyty oikea kamera ja oikeanlaista palvelua. Ekassa vastaanotto oli semmonen noh ett sä tota kyllä tarvitse ja muut möi ei-oota. Asenne kaupan teossa on ihan älyttömän tärkeä, mä yleensä kieltäydyn ostamasta mitään (isommat tuotteet) jos vastaanotto on nihkeää. Viidennessä ja viimeisessä paikassa oli ihan hemmetin hyvä harjoittelijapoju. Kamera tarvitsee myöhemmin muistikortin. Tiedän mihin meen ostoksille.