En nuku, en nuku, en nuku tai nukkuisin mut kun se jäi jotenki...
Eh, olen siis pienellä ja kaiketi lyhyellä reissulla skidimaisemissani. Mikäs tässä. Olen ollut nettissä pitkästä aikaa, kävin kesätyöpaikallani, haen lisää tavaroita (aivan kun niissä n. viidessä muovipussissa - ei tosin täysiä - ole jo selvitteleminen, no mut, toisaalta), hoivasin kissaa, mietin YT:hen hakemista, katsoin Sinkkuelämän vikoja jaksoja videolta ja kaiketi myöhemmin tänään menen autokoulun kakkosvaiheen teoriatunneille. On haikea olo ku se loppuu, mut tarvittaessa pitänee sitte ottaa ajotunteja :) olen miettiny että jos taidot ruostuu tai jotain, en kuitenkaan Hesassa paljoa ajele, katsoo sitte myöhemmin keväällä. Nii
--
Koti-ikävä.. Tulin keskiviikkona ja alkuun oli semmoista että tämmöistäkö tää on, eri äänimaisema jne. Parina päivänä ja joskus nytkin on semmoinen se on mun koti, mä en halua lähteä sieltä mihinkään ja ahdistunutta itkua. Enkä mä ny mieti että lähtisin. Juakse ko hullusta yksi repla sopisi tähän hyvin, kunhan ensin haen kässärin ja löydän sen oikean kohdan.. *etsii* Paperipinkka (ei se mikään pelkkä kasa paperia nipussa) herkistää. Mieletön, ihana ja hassu ja surullinen näytelmä ja se meirä prokkisaika ♥ (terveisiä ja hali porukoille) Joo, mut mitä repliikkiin (paitsi että kohde on eri kuin näytelmän roolihahmolla) tulee: "--ny mää ole se yhre ja oikea löytäny" Näin
--
Helsinki, koti ja juhlaviikot, mää ole tulossa!