IRC-Galleria

Perjantai 9.6.2006
Sää: +28 astetta, iltaa kohden pilvistyvää

Madridissa edelleen. Herätys yhdeksän aikaan, sitten aamutoimet ja verhot auki, jotta ihanat maisemat pääsisivät oikeuksiinsa. Juuri maisemien takia menimmekin heti suihkun jälkeen kysymään saisimmeko mahdollisesti jäädä vielä toiseksikin yöksi (una noche mas , tosin sen selittäminen vei kauan sillä englannin sana ”more” tuntui kaikuvan tyhjille korville) , ja vastaus oli tietysti ”Sí, sí sííííí!” ja leveä hymy kaupan päälle. Päivän ohjelmassa oli kävelykierros Madridin keskustassa eli nähtävyyksien digitaaliseen muotoon ikuistaminen ja pällistely. Edellisillan kaupanetsintäreissu kun tuotti tuolloin vain yhden täysosuman, niin tänään bongasimme saman tien useamman ruokakaupan. Kun etsii, ei löydy, mutta jollei etsi, niin ei voi olla törmäämättä. Niinhän se on. Ostimme keksejä, jogurttia ja pähkinöitä evääksi. Kävelimme ensin länteen ja sitten kaakkoon. Näimme esimerkiksi Teatro Realin (ja tajusimme että real tarkoittaa kuninkaallista), Kuninkaallisen palatsin puutarhoineen ja lukemattoman määrän erilaisia katedraaleja, patsaita ja suihkulähteitä. Olimme ajatelleet matkustaa junalla vähän matkan päähän Toledoon, Espanjan entiseen pääkaupunkiin, mutta käytyämme juna-asemalla kyselemässä lippuja päätimme jättää menemättä kahdestakin syystä. Ensiksikin siksi, että liput olisivat tulleet kalliiksi reilikorteista huolimatta ja toiseksi koska aseman työntekijät olivat lakossa iltapäivään asti, joten meitä kehotettiin tulemaan myöhemmin takaisin ostamaan lippuja. Siispä jatkoimme kävelykierrosta. Päädyimme katsomaan Picasson näyttelyä Museo Nacional Del Pradoon. Sisääpääsyliput 6 euroa, turvatarkastus, ja laukut narikkaan. Näyttelyssä oli myös esimerkiksi Velazquezin ja Goyan töitä. Museosta ulos tultuamme ilma oli yhä kuuma, mutta taivaalta sateli yksinäisiä sadepisaroita. Päätimme kävellä valtakatua pitkin Madridin Hard Rock Caféhen, jossa sitten innostuimme nälissämme tilaamaan ruokaa. ”Voihan sitä kerran syödä vähän kalliimmin”. Söimme purilaisia ja suussa sulavan brownie-jäätelö-jälkiruuan puoliksi. Hieno paikkahan se oli: mylvivä härkä punaisine silmineen, kuuluisuuksien kitaroita ja kuvia sekä tietysti hyvää musiikkia. Menimme vielä kahvilan tavarapuolelle ja ostimme T-paidat suomalaiselta kesätyöntekijätytöltä, joka kiinnitti heti huomiota kieleemme ja tuli juttelemaan. Takaisintulomatkalla sateli edelleen vähän. Jäimme hetkeksi katsomaan jalkapallon maailmanmestaruuskisojen ottelua ulos asennetulta suurelta näytöltä, ennen kuin kävelimme rautatieasemalle ostamaan lippuja seuraavan aamun junaan. Otimme vuoronumeron ja pitkän vaeltelun jälkeen ympäri rautatieasemaa (kulutimme aikaa siis) siirryimme takaisin lipunmyyntihallin puolelle koska vuoronumeromme alkoi lähestyä. Juttelimme ja katselimme pyöriviä Brittejä (Brittireilaajia, jotka pyörivät jostakin kumman syystä ympäri ja ympäri rinkkojensa kanssa) ja sitten yllättäen huomasimme, että vuoronumeromme… oli mennyt ohitse. :D Sitten vain uutta ottamaan ja meitä ennen oli tietysti 70 ihmistä. Onneksi jono kului nopeasti ja saimme liput lisämaksuttomaan junaan (kun myyjä jopa ymmärsi vähän englantia). Lippujen oston jälkeen löysimme onneksi vielä yhden auki olevan ruokakaupan, josta ostimme hedelmäsalaattia, croissantteja, muffineita ja vettä evääksi seuraavan päivän junamatkaa varten. Hostelliin päästyämme huomasimme että ulkona alkoi sataa kaatamalla, joten pysyttelimme illan sisätiloissa ja menimme ajoissa nukkumaan.