Eilen tuntui että on tyhjää, hiljaista ja yksinäistä. Kurottauduin jokaiseen oljenkorteen, mutta ne kaikki katkesivat... paitsi se viimeinen jonka katkeamisen puolesta olisin lyönyt elämäni vetoa. Pelastuin täpärästi. Nukuin levottomasti. Heräilin. Oli liian lämmintä. Tänään istun mustan sadepilven alla. Ja se sataa sadettaan. Aina vaan. Ahdistaa. Sisältä päin. Yritän aurinkoistua ja luottaa itseeni enemmän. Huomenna päivä uus.