IRC-Galleria

Viime yö. Muistan sen liiankin hyvin. Onneksi menin ajoissa nukkumaan. Myöhästyin hautajaisseremoniasta. Mutta se siitä. Yhtenä päivänä seisoin käytävällä. En kuullut naurua ja onnellista puhetta ympärilläni, en nähnyt ihmisten iloisia ilmeitä. Seisoin yksin, tyhjällä, kolealla käytävällä. Näin jonkun itkevän. Onko sillä oikeastaan väliä, kuka se oli? On mielenkiintoista, kuinka toisen paha olo vaikuttaa meihin tunnemmepa henkilön taikka emme. Tiesin mistä on kyse, ja minulle tuli surullinen mieli. Onneksi on olemassa ystäviä. Niitä löydettyjä ja niitä kadotettuja. Eilen koulussa törmäsin biologian tunnilla kahteen ihmiseen, joista kumpaakaan en ole nähnyt aikoihin. Sattumaa, vai onko sitä? He olivat väärässä paikassa oikeaan aikaan ja tuo paikka sattui olemaan samainen, jossa minä olin minulle tarkoitettuna aikana. Varsin kummallista. Lisäksi minun pitäisi opettaa suomea yhdelle britille, joka haluaa oppia sitä, mutta en tiedä mistä aloittaisin. Pitäisi joskus kirjoittaa tänne jotain järkevää. Lupaan vielä joskus tehdä sen.