"Ei jaksa"
"Vanhemmat ei päästä"
"JOO mennää vaa! Eiku ei mennäkkää"
"Ei oo rahaa"
"Dataan"
"olen homo"
"muutin mieltäni"
"runkkaan"
Ihmettelen miten yhä jaksan edes vaivautua keksimään jotain tekemistä tai pyytelemään yhtään ketään tekemään yhtään mitään, kun koskaan ei mikää onnistu... I mean; kuinka monta feidausta, pakkeja ja suunnitelmien vituiksi menemistä yhteen viikkoon voi mahtua?
Onko ihmiset oikeasti tyytyväisiä monotoniseen arkirutiiniinsa johon kuuluu 5 kertaa viikossa koulussa tai töissä käyntiä ja sen jälkeen sitä iänikuista kotona dataamista tai kavereiden kanssa ostarilla hengailua ja maahan sylkemistä?
Vai enkö vain osaa nähdä että kaikilla ihmisillä ei ole samanlainen käsitys hauskanpidosta kuin minulla?
Pitäisi varmaan vaan keskittyä kehonrakennukseen ja piirtämiseen ja ryhtyä sosiaalisesti vammaiseksi
On harvinaista ja pelottavaa että edes saan tällaisia ajatuksia päähän, koska luonnostani olen puhelias ja hauska ja avoin ja spontaani ja hauska ja esteettinen, ettei moinen persoonallisuushäiriö sopisi minulle...
...ehkä menen vain fäppäämään ja katsomaan furrypornoa kunnes pyörryn ja katsotaan mitkä on fiilikset aamulla
