Tunnetusti sick cunttina esittelin itteni kaikille, enkä vaa nyhjöttäny nurkas esinahkaa venytellen miettimäs et äiti on kieltäny puhumast vieraille ja olisinpa himas pelaamas videopelei ja mun jalkoihin sattuu.
No siin sit jossain vaihees iltaa jäin juttelee jolleki timmille zombiekissalle ja nopeemmin ku numeropalvelus vastataan, siihen ilmesty joku jäbä viikset hulmuten meiän vieree, jonka asu oli ku 70-luvun Green Arrow pornoparodiast. Se ei tehny mitää, ei puhunu mitää, se vaa seiso siin ja hymyili sellast kiusallist hymyy, tiiätteks sellast sillon ku yrität pitää coolis mut oikeesti sun sieluun vihloo.
Mun ei täytyny edes esitellä itteeni tai ottaa selvää mikä se oli miehiään ku tajusin jo et se oli tän kissatytön bf tullu vartioimaa omaisuuttaa mun kaltasilt himokkailt alfamakeilt.
En tiiä miten te naiset suhtaudutte siihen et teiän boyfriendit roikkuu teiän hihas aina ku on paljo ihmisii lähel, mut voisin kuvitella sen olevan aika ahdistavaa. Ja muutenki aika betaa.
Kyl täytyy löytyy sen verran itsevarmuutta omast eeppisyydestään et voi sallii sen paremman puoliskonsa jutella vastakkaisen sukupuolen kanssa, varsinki bileissä, mis on hyvä tilaisuus tutustuu uusii neekereihin, ilman et sille täydy jatkuvasti omal länsöolollaan yrittää muistuttaa "muistaks et seukkaat sit mun kaa".
Ja muutenki, jos se lähtee sen toisen flirttii tai kosketteluu mukaa, voi olla et sen tekemisii todellaki täytyy vahtii, mut sillon kuuluuki kysyy iteltään et onks se sen arvonen?
Eli siis tän postauksen opetus oli: luottakaa kumppaniinne. Epäilys on yks suurimmist suhteidentappajist
