Eilen ku joku ohikulkija alko yllättäen heittää jotain salijuttuu (tätä tapahtuu nykyää yhä useemmin, varsinki sillon ku mul on mun kipee tank toppi equipattuna), observoin sil olevan Chicago Blackhawksien logo paidassaan ja muljutin puheenaiheen vaivihkaaa jääkendoon.
Viime viikol vaatekaupas homomyyjä kommentoi käsivarsii, nauroin vaa ahdistukseni pois ja ohjasin tilanteen tiskille asap et pääsen nopee irtaantuu salieroottisesta tilanteesta.
Yks syy, miksen puhu mielelläni treenaamisest normojen kaa, on se koska haluun vältellä stereotypiaa, et salijätkät ei osais puhuu mistään muusta.
But really, mun kaa pystyy jutella melkeen mistä vaan. Jopa autoista, vaik en niist ymmärrä sen enempää ku sen millä merkillä saa pilluu...koska jos jostain aiheest ei tiedä tarpeeks voidaksee keskustella asiast jouhevaan tapaan, voi aina esittää kysymyksii. Kysymäl oppii ja vaik aihe ei itseää kiinnostais vittuukaa, ainaki se pitää toisen puhumas ja antaa vaikutelman et sua oikeesti kiinnostaa mitä se kertoo...ja sun velipisteet kohoo ;)
Tonen syy, voisin puhuu esseen verran mistä tahansa kehonrakennuksee liittyväst, mut harvoin ketää, joka ei oo salikulttuuris sisal, kiinnostaa tietää mis ruoas on laadukkaampaa rasvaa ku jossain toises.
Kehonrakennus nähdään ei-nostajien silmis pinnallisten ja yksinkertasten ihmisten lajina, joten jos alat jolleki pesantille selittää salitaustastas syvemmin ku monta kertaa viikos käyt tai mitä lisäravinteit käytät, annat itestäs hyvin helposti luotaantyöntävän vaikutelman.
Kolmas syy, bodaust ei nähdä samas valos ku jotain futist tai lätkää, jotka mielletää automaattisesti uralajeiks, ku taas kehonrakennus nähdään pelkkänä itsekeskeisenä minäkuvan palvontana, jossa ei hirveesti sosialisoida.
Vaik kannan kroppaani ja saliharrastustani ylpeydel, en kuitenkaa haluu vetää liikaa huomioo siihen.
Haluun esiintyy muille ihmisille helposti lähestyttävänä lämminhenkisenä jäbänä, joka tykkää big macist ja baareilust ihan yhtä paljo ku neki.
Mut jos aina vaa kantaisin treenikassiini kaikkialle, tulisin kaverille raejuustoo taskut täynnä, kirjottaisin treenipäiväkirjaani ku muut pelaa CoD ja laittaisin aina salin hengauksen edelle, mut nähtäis vaan sinä sikaniskana, joka vetää vipareit naama punasena ja osaa olla täysillä mukana vaa ku on kyse treenaamisest.
Treenaaminen ja fitnessruokailu hoidetaa omal ajal ja sillo mennää täysil
Tän kirjotuksen opetus on se, et ellet pyri pro bodariks, älä ota kehonrakennust liian tosissas :D
2h salil, 8h unta ja 5 ateriaa päiväs ei voi syödä kaikkee aikaas ylläpitää onnistuneesti sosiaalist elämää.
Ja so what jos lähet kerran baarii ja sun nestetasapaino ja ruokailu ja unensaanti menee ihan päälaellee? :D Sun gainsit ei oo yhest virheest kiinni, vaa toistuvist laiminlyönneist.
Mun mielest pilunsaantikroppahakunen bodaus on ihan turhaa, jos kahlitset sen kroppas vaa sinne salille :D Sun pitää lähtee maailmalle esittelee sitä aina välil
Look at this nigga. Äijä kävi festareil, veti huumeit, trollas netis, kävi roadtripeil, pani muijii, kävi juhlis, tapahtumis, oli kamujensa kaa ja silti sil oli aikaa olla jumala
Ps. ite teen tätä salikulttuurin pakottamist exclusively somes, koska tiedän kuinka paljo se vituttaa useimpia ja rakastan sitä tunnetta ku must oletetaa jotain täysin muuta mitä oon...parast on se ku joku randomi tulee ihan tosissaa avautuu, vailla minkäälaist humoristist sävyy :D ei kiinnosta mitä ajattelette must :D tääl te ootte mulle pelkkii kuvia