Eikä enää tarvis yksin nyyhkii vuotees
Se korjais sieluni sekä pahan mielen
Mut syvemmälle maahan veikin tän miehen pienen
Mä halusin vaan elää, en olla paha ihminen
Tajunnut elämän haurautta mä silloin vissiin en
Tein kaiken väärinpäin ja vaan väärällä tavalla
Ja niistä virheist haavoi sain joita ei mikään paranna
Kaikki alko hyvin mut sit se piti jättää
Se kehen luottaa selkänsä kääntää
En haluu miettii en vaan pysty vittu enää
Yksin oikeestaan olikin helpompi elää
Mä kaipasin välil ja kaipaan edelleen
Pakko päästä yli ja teen sen hymyillen
Tie kääntykin auringosta sateeseen
Mut sade loppu en palaa enää menneeseen
Must tulee vielä ehkä onnellinen yksin
Mut se en ollu mä joka kaiken tän tyri
Ei se ollu helppoo ja mä kaiken sen nielin
Uskoin sua sä vaa aina säälissä kierit
Vuodan verta enkä saa sitä päättyyn
Sydän kivee ja verikin jo jäätyy
Muistot tappaa sisäisest aina kun painan pään tyynyyn
Ainoo mikä enää vallitsee on kylmyys
