IRC-Galleria

Tämä päivä olikin sinällään helpompi kuin eilinen... Eilenhän meni aivan liian paljon aikaa tässä koneella. Tänään käytiin pitsalla ja sitten oli tuolla vauvalla neuvola. Kun on tekemistä niin eipä ehdi ikävöimään niin paljoa.

Vuokrattiin myö tänään tuommonen leffakin. Mikähän Lumottukohan se oli... Tuommonen, että Disney-satu 'herää eloon'... Oli aika jännä sinällään... Kaikki kliseet mukana. Mutta olihan siinä asiaakin. Rakkaus on toki ihmeellinen asia, muttei se hetken huumasta kumpua. Pitää tutustua toiseen hyvin, ennen kuin päättää lopun elämäänsä viettää tämän kanssa. Mutta onhan siinäkin joku takaraja...? Jos useamman vuoden vaan seurustelee, eikä koskaan ole niin tosissaan toisen suhteen, ettei ota edes puheeksi suhteen vakavuutta... Tiedän, ettei nykypäivänä avioliitto ole kovin suosiossa... En ainakaan ole kovin monen kaverin häihin päässyt - mistä se sitten johtuukaan... Enkä nyt tiedä, miten itse olen alkanut uskoa siihen, mutta sehän on se korkein sidos toiseen ihmiseen. Vaikka oma mummo oli varmaan ensimmäisiä naisia, jotka otti avioeron miehestään, olen vakaasti sitä mieltä, että aviossahan pysytään... Pitää osata valita se kumppani niin, ettei siihen kyllästy tai tuskastu. Tokihan niitä yllätyksiäkin tulee, mutta kai keskustelemalla voi pahimmat karikot kiertää.

Voi olla, että joskus vuosien päästä luen tätä tekstiä ja nauran kuset housussa, mutta ei se mitään... Tätä kai se onnellisuus teettää... =D