IRC-Galleria

Elossa ollaan! Kun illalla jätettiin Peggy nukkumaan olohuoneeseen, ei tullut mitään vastaväitteitä. Kuinka olisikaan tullut, kun pieni oli aivan uupunut ja nukkui jo täyttä päätä... Nukahdin itsekin helposti, kun olin niin väsynyt edellisen vähäunisen yön ansiosta ja kaikesta jännityksestä...

Klo 03.07 katsoin kelloa, kun alkoi kuulua piipitystä. Ajattelin, että kyllä se loppuu kohta... Äh! Eihän se loppunut vaan ääni vain koveni ja olihan se pakko sitten mennä... Otin kauratyynyn vähäeleisesti ja vein mikroon lämpiämään. Sitten otin pennun ja Millan ja mentiin ulos... Pisut tuli taas hienosti heti nurmikolle. =)

Laitoin Pekin takaisin nukkumaan lämpimän kauratyynyn kupeeseen ja "tassuttelin" vielä vähän aikaa... Ehkä en tarpeeksi, sillä heti kun menin pois, alkoin itku uudelleen... =(

Pyöriskelin vähän aikaa sängyssä ja toivoin, että pieni saisi unen päästä kiinni... En tiedä olisiko Peki saanut enää unta ilman minua... Harri kysyi, että "pitäskö tuolle tehhä jottain?" ja vastasin, että tässä mietin, etten ole varma mikä auttaa, paitsi käsi...

Niimpä minä otin tyynyni ja viltin ja menin sohvalle nukkumaan. Peggy oli siinä lattialla vieressä ja laskin käteni sille. Sen päälle se sitten käpertyi ja nukahti... Vielä siitä kuului semmoinen pieni ihana ääni ja sitten itsekin nukahdin...