Muistamani mukaan se alko siitä, kun olin jotenkin eksynyt yhden entisen 'hoidon' luo... Tämä esitteli uutta asuntoaan, johon oli remonttiakin tehnyt. Hän oli koko ajan ilman paitaa ja kävi monesti lähelläni. Jossain vaiheessa hän suuteli minua. Ensin olin aivan onnessani, mutta sitten säikähdin ja ymmärsin, mitä olin tekemässä. Otin kamppeeni ja sanoin lähteväni kotiin, koska tahdon nukkua Harrin vieressä ensi yön. Eräs kaverini sitten saapui sinne ja hetken mielijohteesta otin tänä 'hoitoni' kissan mukaan. Höpisin, että olin luvannut hoitaa kissaa ja huikkasin, että soitellaan, milloin kissan palautan.
Päästyäni kotiin, tai lähelle sitä luulen. Huomasin, että Harrilla oli vielä näytös kesken. Lähdin käymään jostain syystä TK:lla. Siellä oli se esityskin menossa. Siellä oli myös eläinlääkäri, jonne sitten suunnistin kissojen kanssa. Minulla oli siis Anastasia ja se 'Paavo'/'Roope' (?) mukana ja pyysin tarkistamaan, oliko sillä vielä pallit tallella. Saisimpahan Anastasialle vauvoja... Kun kerroin, että aikoisin sen jälkeen leikkuuttaa Anastasian, tämä hoitori kysyi, että olinko aivan varma. Nartulle se ei kuulema aiheuttaisi mitään, mutta uros saattaisi hämmentyä, kun morsian ei enää olisikaan kiinnostunut... Koitin selittää, ettei uros ollut oma, muttei kukaan kuunnellut.
Sitten äiti ilmoitti, että Milla oli synnyttänyt... Menin pikaisesti hänen luo, mutta siellä oli vaikka kuinka paljon pentuja. Äiti näytti sitten sen Millan vauvan ja sanoin, että taidetaan mennä kotiin. Ensin pentu oli semmoinen musta ruskein merkein, mutta muuttui punaiseksi... Vähän siinä ihmettelin, mutta pakkasin Millan ja pennun mukaan.
Siellä TK:lla sitten oli eräs tuttu, joka siinä unessa oli raskaana. Hän siinä ihan rauhassa istui kahvilla, mutta yhtäkkiä joku pienikokoinen nainen alkoi mätkiä häntä pitkällä kepillä. Hän pakeni minun suuntaan ja otin hänet turvaan syliini. Pikku-nainen läheni ja kiskaisin hänen kädestä sen kepin ja huitaisin pari kertaa hänen suuntaansa. Niin se sitten katosi paikalta. Tämä tuttavani tuntui luuhistuvan sylissäni ja laskin hänet lattian rajaan. Pyysin lähellä olevia ihmisiä tarkkailemaan häntä, kun itse kävin kysymässä siitä eläinlääkäriluukulta, että miten pääsisi sen esityksen ohi sinne ihmislääkäreiden luo. Ja selitin, että kaverini on raskaana ja tämän mahaan sattuu... Nämä vaan käskivät mennä kotiin..?!?
Siihen se alko loppua, kun huusin, että ei tätä tähän voi jättää. En koskaan nähny Harria, vaikka esitys alkoi olla piakoin loppumassa. Tai ei ainakaan siitä jääny semmosia muistijälkiä...
Niin eihän tuo ainut painajainen ole ollut... Se edellinen oli, kun yritin päästä kapakkiin... Ensin siinä oli joku pelottava keski-ikäinen mies, joka ei uskonut, kun käskin mennä kauemmaksi. Sitten kun viimein pääsin pakenemaan, oli sen vakiokapakin ovella joku puukkosankari... Ensin ajattelin, että ei siinä mitään, luikahan vaan ohi, mutta kun se alko listiä niitä ihmisiä siinä niin sitte sain jalat alle...
Kyllä sais aika mennä jo noppeemmin, että pääsis turvalliseen kainaloon nukkumaan...
