IRC-Galleria

Hän katsoi tytärtään silmiin. Hänen kasvonsa olivat niin ilmeettömät, tyhjyys näkyi silmissään.
Yleensä niin iloiset kasvot, nyt niin tyhjät...
Tyttärellä oli aina todella vahvasti tunteet näkyvillä tämän kasvoilla, aina näki, ilon, surun, vihan... Mutta koskaan, ei koskaan ole tyttärensä kasvot näyttäneet näin tyhjiltä.
Sanaakaan sanomatta tytär kääntyi selin häneen. Jatkoi kävelemistään. "Tytär näytti niin väsyneeltä", hän ajatteli. Kyyneleet kirposivat hänen silmiinsä, miksi tyttäreni kärsii?
Katsoen tyttären perään, hän yllättäen huomaa veriset jalanjäljet lattiassa.
Hän katsoo tyttären jalkoja, osa ihosta puuttuu.
Ihoriekaleita roikkuu tämän jaloissa siellä täällä, ja veri valuu valtoimena.
"Tämän on pakko olla unta, vain pahaa, pahaa unta. Kohta kello soi, ja herään siihen että täytyy lähteä töihin.. Aivan varmasti.. Täytyy mennä sänkyyn nukkumaan, että jaksan herätä...", hän tuudittautui sillä ajatuksella, että kaikki oli vain mielikuvituksensa tuotosta.

Aamulla löytyi tyttö sängystään kuolleena, verenhukkaan...