Pehmeä ihosi kutsuu minua koskettamaan. Kehosi värähtää vaikka en koske kovaa, en koske arkaan.
Iltahämärässä näen kun vapaudut, rennommaksi muutut. Avaat hiuksesi ja ne laskeutuvat kuin vesiputous...
Silmäsi säihkyvät kuin arvokivet, huulesi punertuvat, poskesi leimahtavat.
Uskallanko koskea uudestaan, mitä saan sinussa aikaan varpuseni. Mitä tunnet kun olemme kahden, mitä ajattelet kun sinua katselen?
Varoen ojennan käteni, käsivarttasi pitkin silitän, värähdät uudestaan. Nostan sinut syliini ja hukutan suudelmiin, silitän reitesi, silitän pohkeesi, en päästä irti.
Kiemurrat, huokaat, isket kyntesi ihooni...
Antaudu minulle varpuseni, anna minulle itsesi ja et enää koskaan halua lähteä luotani.
Lasken sinut pedille ja kuiskaan suloisia asioita, kiedon sinut pauloihini.
En päästä irti rakkaani.