Mie en enää tajua "nykynuorisoa". (Tarkotan siis nyt 12-14-vuotiaita lähinnä.) Poltetaan tupakkaa, perjantaisin pitää päästä juomaan, etc. Haukutaan toisia, juoruillaan, puhutaan pahaa jne. Miks mie en tajua mikä siinä on niin hienoo? Miks tuntuu, et niille tärkeintä on tupakka & viina, koulu saa mennä miten menee "tänään ois koe mut en lukenu, ei kiinnosta!" Miettiikö ne ikinä tulevaisuuttaan? Sitä, että jos peruskoulu menee perseelleen niin mitkä mahollisuudet on päästä amikseen/lukioon ja sitä kautta ammattiin joka kiinnostaa? Toisaalta, onhan ne "vasta" kutosella/seiskalla/kasilla, että ehtiihän ne vielä tajuta että hei, kannattais panostaa siihen kouluunki, ni ei oo liian myöhästä vielä korottaa numeroita. Mut entä jos ei tajuakaan ajoissa, vaan vasta sillon ku on jo liian myöhästä? Mitäs sit tehään? Itketään ku ei tajuttu aiemmin vai ei yksinkertaisesti välitetä, ajatellaan et "no ihan vittu sama, mun mitään töitä tarvi tehä"? Olihan noita tietty omassa ikäluokassanikin, ei sitä voi kieltää. Mut tuntuu, et se vaan on pahentunu. Tekis mieli vähän ravistella niitä, saada ne tajuamaan et elämän ei tarvii pyörii tupakan ja viinan ympärillä, ja lintsaaminen tekee koviksen mut ei siitä muuta hyötyy olekaan. Onks se sit et on pakko olla kovis ja suosittu etc? Ei SAA opiskella, ei SAA haluta hyvää ammattia jne? Mikä siinä on väärin? Miks se on noloa? En tajua, enenenenenen. Jokainenhan saa tietty elää niinku haluaa, mut miua vaan ihmetyttää.