IRC-Galleria

Varoitus: Tulee sisältämään epäloogisia ja epäselviä yrityksiä selvittää ajatuksiani järkeviksi lauseiksi ja kliseisiä sanamuotoja ja vertauksia. Yrittäkää silti ymmärtää, ja kysykää jos joku jää häiritsemään.

Niin. Miksi? Yleispätevä kysymys melkeinpä mihin vain. "Miksi et soittanut?" "Miksi veit minun nalleni?" "Miksi näytät tuolta?" "Miksi rakkaus satuttaa?" "Miksi maailmassa on niin paljon pahaa?" Miksimiksimiksimiksi? Miksi joihinkin kysymyksiin on helppo ja yksinkertainen vastaus, jonka pystyy perustelemaan tuosta noin vaan. Miksi joihinkin kysymyksiin ei ole oikeaa vastausta? Vai onko, sitä ei vain ole löydetty? Ja mistä sen löytää?

Olisko helpompaa elää miettimättä liian syvällisiä Miksi?-kysymyksiä? Keskittyä vain menestymään, tavoittelemaan rikkautta. En usko. Miksi jotkut ihmiset ovat niin pinnallisia, että tärkeintä on menestys, raha, kauneus? Jos et ole hyvännäköinen, et voi menestyä, etkä siten saada rahaa. Olisi mielenkiintoista kuulla näiden ihmisien kertomuksia, voivatko he sanoa, että ovat oikeasti onnellisia rahavuorensa keskellä?

Mutta miten määritellään onnellisuus? Sehän tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, eikö? Mutta voisin kuvitella, että jokainen meistä kaipaa rakkautta elämäänsä. Ja tarjoaako raha aitoa rakkautta? Rahalla voit ostaa itsellesi huoran, mutta rahalla et voi pakottaa ketään rakastamaan. Ja rakkaudella on mielestäni vaikutusta siihen, miten onnellinen ihminen on.

Ja tästähän pääsee sitten kätevästi asiaan, mitä on aito rakkaus? Onko se sitä, että on joku, jonka viereen voi käydä nukkumaan? Vai onko se sitä, että odottaa iltaa, jolloin pääsee taas kumppaninsa viereen nukkumaan? Kuuluuko rakkauteen jättäminen heti, kun kumppanin itseä ärsyttävät luonteenpiirteet tulevat esiin? Vai kuuluuko siihen niiden huonojen puolien hyväksyminen osana sitä ihmistä, jota rakastaa? (Sitten tietysti voi miettiä, että mitä kukin itse sietää, esim. väkivaltaa en tule ikinä sietämään parisuhteessa.)

Miksi näitten asioitten määrittely on niin vaikeaa? Kuin ei olisi mitään selkeää mielipidettä edes itsellä näistä asioista, kun rupeaa tarkemmin miettimään. Sen olen kuitenkin huomannut, että rahalla ja tavaroilla minua ei saa onnelliseksi. Ehkä hetkellisesti, mutta se on vain pintaa. Oikea onnellisuus lähtee sisältäpäin, siitä, että on sinut itsensä kanssa. Äitini sanoi kerran, "Opettele ensin rakastamaan ja kunnioittamaan itseäsi, vasta sitten voit rakastaa ja kunnoittaa muita." Tuon mukaan olen pyrkinyt elämään, löytämään tasapainon itseni kanssa. Matka on vielä kesken, mutta suunta on oikea.