IRC-Galleria

Ette tiedäkään, miten vaikeaa voi olla yhden taulukon piirtäminen! Varsinkin melko hysteerisessä tilassa. Ei kuule meinaa tulla koko hommasta mitään. Sarakkeet tulee laskettua väärin ja kaikki menee päin prinkkalaa, eikä osaa muuta kuin vain nauraa.

Mitä on tapahtunut? Miten minä taas osaan nauraa, vaikka välillä tuntui, etten edes hymyillyt usein. Elämä on sangen mielenkiintoista. Varsinkin kun sitä elää näinkin omituisen otuksen kuin itsensä kanssa :D

Minusta tuntuu, että kaveritkaan ei oikein aina jaksa ymmärtää minua, mutta miten ihmeessä minä sitten jaksaisin ymmärtää itseäni?? Olen tullut siihen tulokseen, etten jaksa analysoida itseäni ja antaa järjen aina hallita. Nyt vedetään tunteella!!

Minä elän vain kerran, joten ehkä otan siitäkin kerrasta aivan kaiken irti, minkä vain saan, ettei sitten vanhana (jos elän niin pitkään) jää kaivelemaan, että mitä kaikkea jäi nuorena tekemättä. Ja tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että alan popsimaan epämääräisiä pillereitä ja ajamaan kortitta kolareita.

"Onni olla tässä kun ollaan vaan"

Niin se menee! Kiitän ja kumarran ja nyt menen. Bye!

Ps. Laura, älä hakkaa minua sillä vihkolla/viivottimella tunneilla!