IRC-Galleria

Entä jos heikkous onkin vahvuutta?
Sitä, että osaa ottaa apua vastaan,
myöntää inhimillisyytensä
luottaa toisiin
Entä jos heikkous onkin tärkeää
ei tarvitse aina päteä
kun on pahaolla saa itkeä

Kyyneleet ovat vain hyvästä
ne puhdistavat
tekevät olon kevyemmäksi

Voisinpa itkeä.

Olla putous
valuvia suuria kyyneleitä
jotka joku näkisi

ottaisi kädestä ja lohduttaisi

sanoisi, että kaikki kääntyy paremmaksi
suru iloksi
ja ilo suruksi,
sillä aina suru ei ole pahasta

pahaolo on pahasta

kyyneleitä on monenlaisia
on onnen ja surun
ilon ja kurjuuden

Vakuuttaisipa joku,
että huomenna jo helpompaa
ettei satu niin paljon
enkelit näyttävät tietä

Mutta minä tiedän,
ei tule kukaan
vielä ei ole helpompaa

olen liian kiinni surussa
ja murheessa
vaikka en sitä myönnä

haluan auttaa muita
se helpottaa omaa tuskaa

Haluan ottaa sinua kädestä
ja vakuuttaa,
että kyyneleet eivät ole pahasta
että huomenna on helpompaa
ja minä olen aina tässä vierelläsi
tukemassa
lohduttamassa
ja rakastamassa

Et ole yksin

Ihmiset ei ole koskaan sellasia kuin kuvitellaan. Hyvällä tai pahalla. Sen tietää, mutta silti monesti saman vuorokauden sisällä saattaa yllättyä.

Toisista ihmisistä alkaa vaan silloin tykätä enemmän ja toisista vähemmän.

Mutta en mie silti vihaa ihmisiä.

Mutta rakastan sitäkin enemmän.

Sanonpa vaan, että joku kuolee.

Se on syksy. Lokakuu jo. Kesästä on jo niin kauan. Silti viimesyksy on tuoreessa muistissa. Ainakin hyvät ja ihanat ja suloiset ja hauskat asiat. Ei niinkään kurjat, ikävät ja masentavat. Aika kultaa muistot. Mutta ei kaikkia muistoja. Jotkut muistot pysyy mielessä sellaisina kuin ne oli. Jotkut muistot taas tuntuvat ennemminkin unelta kuin todelta.

Siellä on sumua ja kosteaa. Jotenkin oudon rauhallinen olo. Ei kuitenkaan tunnu miltään. Tavallaan ulkona on aivan hirvee sää, mutta kuitenkin nautin syksystä. Syksyssä on niin paljon kaikenlaista. Sieltä löytyy aina jotain jokaiseen mielialaan. Syksyllä voi joko hautautua lehtien alle murehtimaan menneitä, nykyisiä ja tulevia tai hyppiä lehtikasoihin ja lätäköihin. Se on kivaa ja piristävää. Ihanaa syksyssä on, kun menee nukkumaan ja sade ropisee kattoon. Se on ihanan tyynyttävää ja unettavaa. Aurinkoisen, raikkaan kirpeät syysaamut on myös aivan ihania. Ne virkistää mieltä.

Sääli vain, että tällä viikolla ei saa nautti syyssäästä. Nytkin pitäisi olla laskeskelmassa matikkaa. Kysynpä vain, että miksi ihmeessä mie otin pitkän matikan... Tai enpä kysykään, kun en laittanut kysymysmerkkiä. Ehkä toi oli retorinen kysymys ilman kysymysmerkkiä.

Mikä tätä maailmaaa vaivaa? Mikä minua vaivaa? Mikä vaivaa meitä? Entä teitä? Minusta tuntuu että koko planeetta on heittänyt ympäri meidän huomaamattamme. Se niistä entisistä stereotypioista. Nykyään tytöt on sitoututmiskammoisia ja jätkät yrittää suunnitella koko elämän valmiiksi. On vaan tullut huomattuu, että itekin juoksen pää kolmantena jalkana pakoon, jos tilanne menee liian vakavaksi, vaikka en haluaisikaan. Se on vaan sitä itsesuojeluvaistoa, joka kylläkin ajaa miut kohta hermoraunioksi ja se onnistui todennäköisesti pilaamaan paljon, mutta jaa. Olenpa oppinut paljon itsestäni. That´s life.

Niin elikkäs viimeyön vieti leppävirralla suljetussa tilassa sählyä pelaillen. Laskeskelin tuossa aamusella, että pelejä kertyi kasaan 20 kappaletta minun osalleni ;) Parhaimmillaan jotku pelasi 25 peliä, mutta en mie enää 4 jälkeen jaksanut ja niin poistui viimeinenkin heinäveteläinen kentältä xD Voitin 3 pronssia ja yhden kullan! :D Olen tyytyväinen, vaikka ei ne ehkä miun ansiosta tulleetkaan :D

Valvottua tuli 24 tuntia putkeen, sitten nukuskeli 4 tuntia ja sen jälkeen olen taas ollut enemmän ja vähemmä tolkuissani ;D Siellä tapasi kyllä paljon mukavia ihmisiä ja miulla oli äärettömän hauskaa :D Yö meni kyllä sinänsä rauhallisesti, etten mie saanut mitään hysteeria kohtauksia ;) Olin siis melko rauhallinen. Outooooo.

Jotkut käytännönhommat paikanpäällä tuntui miusta kohtuuttomilta, mutta ehkä ne oli pakollisia jokunen. Ei kuitenkaan missään nimessä kaikki. Miusta siellä ois voinut olla vähän vähäisempi kurin määrä.

Oli kyllä siellä aivan outojakin tilanteista, että ei mitään järkee, mutta ei se mitään. Minua huvitti ne ihan älyttömästi. Muutenkin miusta tuntuu, että olin liikenteessä tosi rennoin rantein, kun sain niin moneen ihmiseen kontaktia, kun normaalisti olen hiukan arka uusten ihmisten parissa.. Sitä se väsymys teettää xD

Nyt taidan mennä. Joskos vaikka soittelisin neiti Luostariselle tässä piakkoin.. Pitäisi vain ensin ladata puhelimen akku :P

Okkei, pää on niin täynä räkää, että tämä neiti jäi kotia istuskelemaan eikä lähtenyt kouluun. Yöunet olivat HYVIN lyhyet ja tästä johtuen sama neitokainen nukahti sohvalle filosofiankirja kädessään tuossa aamu tuimaan.

Sillä eihän toki neiti aio laiskotella koko päivää. Hän yrittää saada luettua kokeisiin ja huolehdettua velvollisuuksistaan ruotsinkieltä kohtaan :P

*aivastus*

Nyt lähden etsimään paperia.. nenäni kaipaa tyhjennystä!

Aamulla heräsin puoli kymmenen kieppeillä, kun äiti herätteli. Me siis aateltiin lähtee joensuuhun ja se ei ois onnistunut, jos mie oisin saanut nukkua niin pitkään kuin lystää xD Kaupaut ois menny ennen aikojaan kiinni :D Mutta me siis päästiin ihan ihmisten aijoilla lähtee kaupunkiin. Kierreltiin eka huonekalu liikkeissä, kun mie katsastin sänky markkinat. Valinnanvaraa oli liikaa, mutta kyllähän hinta jo rajoitti valintaa. Mitään en vielä ostanu. Kattoo nyt mihin tässä päädytään :D

Noh, sitten lähdin etsimään verhoja, mutta en vaan löytänyt sellaisia täydellisiä. Yhdet kivat löysin, mutta kun ne oli vaan "kivat" niin en raaskinut ostaa niitä xD Mukaan kuitenkin lähti kattolamppu. Sellainen spotti tyyppinen. Valoa kansalle! Miun huone on ollut nimittäin kuin pimeä luola viimeaikoina, kun valo ei ole riittänyt :D Lisäksi ostin yhden alennetun DVD:n ja paidan.. Taas ;D

Kotiin tultuani siivosin huoneeni ja löysin kadonneet koulutustodistukseni!! Olin ihan onessani :D Liitin uusimman työtodistukseni niiden joukkoon :) On muuten todistuksia jo ihan kiva pino :)

Nyt taidan lopetella. Jos kohta lähtisi kirjoittamaan stooriani :D

En tiedä mitä tänään.. Mitä miulle edes jäi mieleen koulupäivästä? No ainaskin me tanssittiin, mutta se nyt ei ollut oikein mitään.. Jotenkin ei vaan tänään ollut millään tanssi tuulella ja se ehkä näkyi xD Ehkä ensi kerralla sitten!

Ai no niin joo! Nyt muistan päivän parhaan älynväläykseni! Me istuttiin bilsan tunnilla ja ope (oli muuten vakituisen sijainen) käynisteli konetta. Sitten se kone avautui ja siinä oli taustakuvana ihana hiekkaranta, meri ja palmuja. Mie sitten viisaana ihmisenän hihkaisin: "Voi kun ois ihana päästä istumaan palmujen alle hiekkalaatikolle!"

Mikä vitsin hiekkalaatikko? Tarkoitukseni oli sanoa "hiekkarannalle", mutta ilmeisesti aivot tekivät tenän ;D Voimme siis päätellä, että olipas viisas päivä tänään!

Mie en tule ikinä pääsemään matikan kurssikoetta läpi! En sitten millään, vaikka päälläni seisoisin ja yrittäisin saada vektoreihin jotain tolkkua. Ellei sitten tapahdu sellaista ihmettä, että jaksaisin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kahlata matskun kirjan perusteellisesti lävitse.. Epäilen, mutta toisaaltaan epätoivoisina aikoina tehdään epätoivoisia tekoja!