Minä tunnen sydänsurut
ja sen tyhjyyden,
kun rahojen jälkeen ovat
ystävät kadonneet.
Ja minä muistan ne
kauniit juopuneet lupaukset,
kun olin pelastanut heidät
aina uudelleen.
Ja kerran minun oli
niin hyvä olla,
kun vielä sallit rakkauteni.
Ja armollisesti sain
kuulua hetken hoviisi.
Nyt tämä pauhaava sydän,
tuo mieleen tykkien jylyn.
Vielä kerran tämä rakkauteni
tappaa minut yksinäiseen
kammioonsa.
Ja sinun nimesi huulillani
minä eksyn
kuolleiden kortteleiden
kylmiin kapakoihin.