IRC-Galleria

Sininen metsä kuiskaili tuule kieppuessa puiden välitse. Se oli rauhallien yön hengittäessä sen kanssa samaan tahtiin. Tummat oksat loivat suojaisan katon metsässä kulkevalle. Yö loi utuista valoaan metsään ja usva oli laskeutunut lähelle maanpintaa. Keskeltä sinistä metsää erottui jotain valkoista. Tämä valkoinen käveli hiljaa ja hitaasti, aivan kuin olisi pelännyt rikkovansa jonkin unenkaltaisen olotilan. Lähempää katsottuna tämä valkoinen oli vain mekko, jota yllään kannatteli pieni posliininukke. Nukke käveli hiljaa eteenpäin. Se antoi rauhallisen sinisen täyttää keuhkonsa ja ympäröidä itsensä täysin. Sinisestä metsästä hänelle tuli mieleen Sinilintu. Missäköhän se oli? Olikohan se huolissaan nukesta? Nuken silmät muuttuivat sumuisista taas hiukan kirkkaammiksi. Missä oli Sinilintu? Missä oli Enkeli? Nukke katsoi ympärilleen. Sininen metsä oli muuttunut oudon hiljaiseksi. Ei enää tarinoita kuiskailevia lehviä, ei enää tuulta. Täysi hiljaisuus. Sininen väri tuntui rauhalliselta, mutta vieraalta. Nukke kääntyi katsomaan taakseen. Kaukana korkealla vuoren tasanteella kohosi musta linna, jonka ikkunoista tuikki himmeä valo. Nukke katseli tuota synkkää linnaa hetken. Sitten posliininukke kääntyi, sipaisi hiuksiaan, sulki silmät ja asteli eteenpäin. Hänen mielestään silmät kiinni oli jotenkin paljon varmempaa liikkua. Nukke käveli muutaman metrin silmät kiinni ja pysähtyi. Se avasi silmänsä ja katsoi vielä taakseen. Linna oli siellä edelleen ja valot vaikuttivat yhä himmeämmiltä. Nukke hymyili kainosti ja jatkoi matkaansa alkuperäiseen suuntaansa. Usvan kierrellessä nuken jaloissa, se katosi metsän sineen.

Nukke keskittyi katsomaan eteensä avautvaa maisemaa. Ei linnalle hänen mielestään ollut niin pitkä matka ollut. Posliininuken valkoinen mekko hohti sinertävän metsän keskellä. Sen helmikoristeet kimmelsivät vienosti. Metsä oli yhä hiljaa. Tuntui siltä, kuin jok'ikinen henkäys, minkä nukke päästi, jäi kaikumaan metsään. Askelten ääni poukkoili puusta puuhun saaden sen moninkertaistumaan. Nukke pyörähti nopeasti ympäri. Ei ketään. Ei mitään. Pelkkää usvaa ja tummia puiden silhuetteja. Pieni posliininukke tunsi, kuinka sen sydän löi tasaista tahtia. Sitä ei pelottanut. Se olisi halunnut olla peloissaan. Ehkä silloin joku olisi tullut pelastamaan sen. Se oli kuitenkin varma, ettei ollut yksin. Ehkä Yön Ritari seurasi häntä. Ehkä se oli se heinänhento ratsastaja. Nukke katsoi taivaalle. Ei, ei tähtiä. Vain puiden lehviä. Metsä tosiaan oli suojaisa paikka. Laskien katseensa se jatkoi matkaansa. Ali käyrän oksa, yli maasta nousevan juuren. Kuunnellen hiljaisuutta. Hiljaisuus oli nukelle koti. Se oli tottunut hiljaisuuteen. Yksin se oli istunut hiljaa pihapuun alla. Se oli itse ollut hiljaa jo pitkään. Nukke jatkoi kävelemistä. Hiljaisuus. Taas lisää sanoja, joita posliininukke ei ollut ajatellut pitkään aikaan. Se oli jo niin tottunut hiljaisuuteen, että ei edes muistanut sanaa hiljaisuus. Milloin viimeksi hän itse oli rikkonut hiljaisuuden? Nukke näytti mietteliäältä. Sen vauhti hidastui ja se pysähtyi istumaan maasta nousevan juuren päälle. Milloin viimeksi? Nukke nosti katseensa ja tuijotti käyrää oksaa. Hetken sitä tuijotettuaan se teki havainnon. Tuon saman oksan ali se oli jo kerran aikaisemmin kävellyt. Vai kaksi kertaa. Se ei osannut sanoa. Edelleen vain istuen juurella se katseli ympärilleen. Samanlaista kaikkialla. Sininen väri istuskeli rauhallisena puiden oksilla, makoili mättäillä ja leijui ilmassa. Nukke pompahti pystyyn ja käveli jälleen eteenpäin. Miksi metsän piti olla kaikkialla samanlaista? Metsän hiljaisuus tuntui jo painostavalta.

Posliininukke juoksi. Se juoksi niin kovaa, kuin jaloistaan pääsi. Se juoksi pakoon hiljaisuutta. Se juoksi pakoon kaikkea, mikä liittyi hiljaisuuteen. Rauhallinen sininen oli nyt kääntynyt häntä itseään vastaan. Nukke juoksi pakoon kuvia, jotka kertoivat sen menneisyydestä. Kertoivat onnesta, tuskasta, surusta, vihasta, uupumuksesta. Kaikesta. Posliininuken hengitys salpautui, mutta se juoksi silti. Se ei enää tuntenut jalkojaan. Se juoksi eteenpäin. Se ei välittänyt, missä se oli. Se ei välittänyt, mitä oli tulossa vastaan. Se halusi vain pois. Metsän hiljaisuudessa kaikuivat vain pienet juoksuaskeleet. Usva väistyi nuken tieltä sen juostessa päättömästi eteenpäin. Nukke ei tahtonut nähdä enää menneisyyttään. Se ei halunnut ajatella mitä kaikkea se oli joutunut kokemaan kauan sitten. Joku sanoi joskus, että itkeminen puhdistaa. Nukke juoksi ja sulki silmänsä. Sen ilme muuttui kärsiväksi ja se yritti. Yritti hyvin kovasti. Mutta ei, se ei osannut. Se ei osannut enää itkeä.

Nukke kaatui. Se lensi komeassa kaaressa ja mätkähti mahalleen. Se katsoi taakseen. Maassa ei ollut yhtään juurta, johon se olisi saattanut kompastua. Mekon alta pilkotti kaksi jalkaa, toinen oikealla paikallaan, toinen holtittomasti repsottaen. Posliininukke kierähti selälleen ja jäi siihen makaamaan. Se levitti kätensä sivuilleen ja jalat haralleen. Se tunsi, miten maa oli kylmä ja kostea. Se tunsi hengittävänsä kylmää ja kosteaa ilmaa keuhkoihinsa. Se nousi istumaan ja katsoi jalkojaan. Oikea jalka repsotti miten sattuu. Posliininukke nosti mekkonsa helmaa. Hentoinen hämähäkinseitti oli katkennut ja ruusunpiikki törrötti nyt lähes irtonaisessa jalassa. Nuken sumuiset silmät katsoivat surumielisesti jalkaa, jonka Sinilintu oli paikannut. Siipirikko Sinilintu. Se mahtoi olla edelleen huolissaan pienestä posliininukesta.

Hento valkoinen valo loisti kahden suuren puun välistä. Pieni posliininukke käänsi katseensa lempeää valoa kohti. Pehmeästi valo hohti kutsuen luokseen. Nukke lähti raahautumaan valoa kohti. Kostea ruohikko tuntui nuken mekonkin läpi. Se tuntui takertuvan nukkeen, kuin pitääkseen sen maassa ikuisesti. Ei. Nukke ei halunnut jäädä siihen. Se ei halunnut menneisyyden haamujen saavan itsestään vallan. Se ei halunnut tulla tukahdutetuksi. Pieni posliininukke katsoi epätoivoisilla silmillään lempeää valoa. Kaksi suurta puuta olivat jo hiukan lähempänä. Pienen posliininuken silkkikiharat heijastivat valoa ja sen valkoinen puku näytti hetki hetkeltä valkoisemmalta. Sen oli taisteltava. Päättäväisesti se raahautui eteenpäin. Ruohikko ei enää tuntunut takertuvan kiinni. Valkoinen valo voimistui ja se alkoi jo sattumaan posliininuken silmiin. Posliininukke sulki silmänsä ja pysähtyi. Kipu alkoi hellittää. Silmät yhä kiinni pitäen se ryömi kohti valoa. Silmät kiinni oli taas paljon varmempaa liikkua. Silloin ei nähnyt mitään pahaa. Nukke haparoi tietään eteenpäin ja tunsi puun rungon. Hitaasti se aukaisi silmänsä. Valkoisessa valossa se näki kaksi suurta puuta. Se nojasi toiseen niistä. Nukke siristi silmiään ja katsoi valon suuntaan. Keskellä valoa oli joku. Nukke nousi terveen jalkansa varaan seisomaan ja katsoi tuota valkoista hahmoa.

Hahmo kääntyi katsomaan pientä posliininukkea. Hahmon pitkät vaaleat hiukset leijuivat ilmassa ja sen pitkää siroa olemusta peitti kevyt valkoinen mekko. Hahmo tuijotti suurilla silmillään posliinukkea. Hitaasti hän nosti kätensä ja kutsui näin nukkea luokseen. Nukke yritti kävellä, mutta kompastui ja löysi itsensä maasta. Vaaleahiuksinen valon olento naurahti heleästi. Nauru tuntui kumpuavan hahmosta kuin lähteestä. Posliininukke kohotti päänsä ja katsoi valoon. Hymy nousi posliininuken huulille ja sumuisten silmienkin takana syttyi jotain lämmintä. Valon hahmo asteli lähemmäs ja otti nukkea kädestä. Miksi tämä valon hahmo näytti posliininukesta niin tutulta? Kevyesti vaaleahiuksinen johdatti nuken keskelle pientä aukiota. "Et ole muuttunut yhtään", sanoi vaaleahiuksinen iloisesti. Posliininuken silmät suurenivat. Kuutar. Valon olento oli hänen vanha ystävänsä Kuutar. Kaukana jossain olivat ne ajat, jolloin posliininukke ja Kuutar olivat juosseet pitkin metsiä villeinä ja vapaina. Nuken sydän täyttyi menneisyydellä. Se täyttyi kaikella sillä, mitä nukke oli juossut karkuun. Mutta nyt päällimmäisenä ei ollut kaikki paha vaan kaikki iloinen ja onnellinen. Muistot tulvivat posliininuken mieleen. Kaikki ne asiat, jotka olivat unohduksissa, palasivat. Nukke hymyili. Eihän hän loppujen lopuksi ollut edes muuttunut.

Kuutar istahti valtaistuimelleen ja istutti posliininuken viereensä. Kuutar silmäili posliininukkea ja hänen katseensa pysähtyi nuken oikeaan jalkaan. Nukke tuijotti jalkaansa ja kohotti hiukan hymyillen olkapäitään. Kuutar polvistui nuken viereen ja asetti nuken jalan oikealle paikalleen. Mekkonsa kätköistä hän otti esille neulan ja lankaa. Nukke nosti mekkonsa helmaa sen verran, että Kuutar näki, missä kunnossa jalka oli. Kuutar katsoi ruusunpiikkiä ja otti siitä varovasti kiinni. Hän nyhtäisi piikin irti repsottavasta jalasta ja irrotti varovasti hämähäkinseitin palaset. Hopeaisella langallaan hän ompeli jalan kiinni toiseen puoliskoonsa. Posliininukke hymyili. Vanhan ystävän näkeminen oli ollut onnenpotku hänenlaiselleen posliininukelle.

Metsästä kuului hiljaisia askeleita. Mustaan viittaan pukeutunut hahmo lähestyi valoa. Tällä kertaa Yön Ritari ei ollut laittanut huppua päänsä suojaksi. Hän saapui kahden suuren puun väliin ja näki posliininuken istumassa tuolilla ja jonkun todella kauniin valkoista valoa hohtavan olennon polvistuneena nuken viereen. Tuo valon olento. Oliko se hän, jota Yön Ritari oli elämänsä etsinyt? Ritari suojasi silmiään kädellään ja jäi tuijottamaan tuota lumoavaa näkyä. Miten joku voi olla noin kaunis? Pimeässä metsässä kaikki oli ihanan synkkää, mutta tämä valkoisuus, tämä valon määrä. Tätä Yön Ritari oli etsinyt.

Pieni posliininukke käänsi katseensa askeleita kohti. Se näki Yön Ritarin lähestyvän transsinomaisesti. Kuutar kääntyi myös katsomaan tulijaa. Yön Ritari seisahtui kohdatessaan Kuuttaren katseen. Posliininukke tarkasteli vuoroin Yön Ritaria, vuoroin Kuutarta. Yön Ritari alkoi taas hiljaa lähestymään näitä kahta valkoiseen pukeutunutta hahmoa. Posliininukke katsoi, kun Yön Ritari asteli Kuuttaren eteen. Posliininuken silmistä heijastui kuva, jossa Yön Ritari polvistui Kuuttaren luokse ja suuteli tätä. Posliininukke katsoi tätä suudelmaa silmiän räpäyttämättä. Sen valtasi outo tunne. Se ei osannut kuvailla tunnetta mitenkään: ei iloa, ei surua, ei vihaa, ei katkeruutta. Lämmin tunne. Posliininukke hymyili hiljaa. Hiljempaa kuin normaalisti. Se nousi tuoliltaan ja katsoi, kun Yön Ritari ja Kuutar irrottautuivat toisistaan. Kuutar kääntyi katsomaan pientä posliininukkea hämmentyneenä. Posliininukke hymyili niin aidosti kuin taisi ja nyökkäsi. Nyökkäsi kiitollisuudesta ystäväänsä kohtaan. Kuutar suli hymyyn ja kurottautui pientä posliininukkea kohti. Kuutar rutisti nuken hellään halaukseen. Nukke sulki silmänsä ja halasi Kuutarta takaisin. Halattuaan Kuutarta nukke äänsi katseensa kohti Yön Ritaria. Nukke sipaisi hiuksiaan ja niiasi. Se kääntyi pois lähteäkseen. Muutaman askeleen jälkeen se tunsi käden olkapäällään. Posliininukke kääntyi ja näki Yön Ritarin hymyilevät kasvot. Kaksi tummaa tähteä tuijotti lämpimästi posliininuken silmiin ja hymy oli aidoin, minkä pieni posliininukke oli koskaan Yön Ritarin kasvoilla nähnyt. Mustapukuinen suippokorva veti nuken lämpimään halaukseen. "Kiitos", kuiskasi Yön Ritari hiljaa nuken korvaan ja nukke säpsähti. Nukke irrottautui halauksesta ja katsoi Yön Ritaria. Hymyillen nukke nyökkäsi Yön Ritarille ja katsoi hymyilen vielä Kuutarta. Se oli varma, että Kuuttaren ja hänen tiensä vielä kohtaisivat. Jos ei muuten, niin ainakin joka yö Kuutar olisi valvomassa maailmaa.

Aamun sarastaessa pieni posliininukke käveli pois Kuuttaren aukiolta. Hänen piti vielä löytää Sinilintu ja selvittää, kuka oli tuo heinänhento ratsumies kalliolla.

Posliininukke istui puun alla. Tällä kertaa puu ei ollut valkoisen talon pihalla, vaan keskellä metsää. Nukke katseli taivaalle ja puiden lehvien lomasta se näki tähdet. Pitkään aikaan se ei ollut nähnyt taivaan tähtiä. Se oli onnellinen. Se hengitti sisäänsä yön makeaa tuoksua ja sulki silmänsä. Sen siniharmaat silmät avautuivat hitaasti ja se näki edelleen saman tähtitaivaan seuloutuvan sen silmille oksakaton läpi. Nukke laski katseensa ja jäi katsomaan jalkaansa. Jalkaa koossapitävä ruusunpiikki loisti kuutamossa ja hämähäkin seitti kimalteli kosteudesta. Posliininukke kiinnitti katseensa siniseen lintuun, joka istui sen vieressä ja suki sulkiaan. Nukke katseli sumuisilla silmillään Sinilintua, joka touhusi innoissaan kohentaakseen olemustaan. Nukke kallisti päätään ihmeissään. Ehkä hänenkin pitäisi tarkistaa, että näytti vielä nukelta. Posliininukke kosketti hiuksiaan hentoisella kädellään ja tunsi oikein suuren takkukertymän. Se laski kätensä alas ja katsoi Sinilintua. Sen mielestä Sinilintu oli jo hyvin kaunis, mihin se enää kohennusta tarvitsisi.

Sinilintu suki sulkiaan. Mitä nukke ei nähnyt, lintu koetti hoitaa myös siivessään olevia ruhjeita. Sinilintu nosti päänsä ja katsoi nukkea silmiin. Se kyllä huomasi uteliaan pilkahduksen nuken silmissä, mutta ei huomauttanut siitä. Se tuijotti nukkea tovin ja hymyili. Sitten se jatkoi itsensä sukimista. "Onko sinulla nälkä?", se kysyi nostaen päänsä esiin siiven takaa. Nukke näytti hämmästyneeltä. Sitten se pudisti päätään ja hymyili anteeksipyytävästi. Lintu kallisti päätään. Kyllähän nukella täytyi olla nälkä. Ties milloin se oli viimeksi syönyt. "Oletko varma?", Sinilintu kysyi hiukan epäillen. Nukke näytti mietteliäältä hetken. Hitaasti se alkoi pudistaa päätään ja katsoi odottavasti Sinilintua. Sinilintu virnisti: "Odota tässä, käy hakemassa jotain syötävää." Se hymyili ja lähti pomppimaan kohti paikkaa, josta se tiesi saavansa ruokaa. Se ei kuitenkaan nähnyt, kun nukke kurottautui sitä kohti kuin sanoakseen jotain. Iloisena se pomppi metsän siimekseen.

Pieni posliininukke jäi katsomaan Sinilinnun perään. Nälkä, mikä se enää edes oli? Nukke kohotti katseensa taivaalle. Se ei enää edes muistanut, mikä oli nälkä. Se liittyi jotenkin ruokaan. Nukke kurtisti kulmiaan miettiväisen näköisenä ja huokasi. Se venytteli käsiään ja haukotteli. Ensimmäinen kerta, kun sitä väsytti. Väsymys tuntui yllättävän mukavalta. Siniharmaat silmät painuivat kiinni ja autuas hymy laskeutui nuken kasvoille. Yön sinessä nukke erotti laulua. Tummasävytteinen laulu kellui ilmassa ja jäi kaikumaan hiljaiseen metsään. Posliininukke avasi silmänsä ja jäi kuuntelemaan tuota outoa laulua. Se jokin lauloi kielellä, jonka nukke oli jo unohtanut. Nukke kuunteli
hiljaa, lähes hengittämättä, tuota kaunista laulua. Se nousi varovasti ylös, kuin varoen rikkomasta täydellistä lumousta, jonka jokin oli luonut. Nukke alkoi tanssia. Epävarmasti ja huojuen, mutta tanssi. Se sulki silmänsä ja tanssi laulun kieppuessa sen ympärillä. Nukke ei muistanutkaan, että se osasi tanssia. Se antautui täysin laululle ja tanssi. Laulu tuntui tulevan vain lähemmäs ja lähemmäs. Nukke avasi silmänsä ja katsoi kohti tähtiä. Laulu loppui ja nukke jäi katsomaan puiden oksistoa. Se hengähti syvään ja jäi seisomaan katse kohotettuna taivaisiin.

"Kaunista."

Nukke säpsähti ja kääntyi katsomaan äänen suuntaan. Se näki valkoisen hevosen, joka korskahti ja kuopi maata. Hevosen selässä istui tummaan viittaan pukeutunut hahmo, joka kätki kasvonsa hupun taakse. Nukke perääntyi puuta vasten. Missä oli Sinilintu nyt? Tumma hahmo ratsasti lähemmäksi. Nukke painautui tuttua ja turvallista puuta vasten. Kuinka hänen nyt kävisi? Tummanpuhuva hahmo hyppäsi hevosensa selästä kevyesti ja asteli lähemmäs nukkea. Nukke yritti nähdä hupun alle piilotetut kasvot, mutta turhaan. Hahmo pysähtyi ja alkoi laulaa samaa laulua, kuin aikaisemmin. Posliininukke tuijotti lumoutuneena tummaa hahmoa. Se ei halunnut liikkua vaan halusi kuulla laulun loppuun. Juuri saadessaan laulunsa loppuun hahmo laski huppunsa. Nukke katsoi haltioissaan tuota näkyä. Hupun alta paljastuivat tummat hiukset ja suipot korvat. Nukke jäi tuijottamaan kauniita kasvoja, joista kaksi tummaa tähteä katsoi takaisin. Kumpikin vain tuijotti toisiaan hetken. Tummahiuksinen ojensi kätensä ja tarttui posliininuken käteen. Nukke tuijotti vain kahta tummaa tähteä, eikä reagoinut mitenkään vastapuolen toimiin. Hitaasti mustaviittainen kohotti nuken käden huulilleen ja suuteli sitä hellästi. "Olen Yön Ritari", hän sanoi ja hymyili. Nukke katsoi Yön Ritaria silmiin lumoutuneena. Sitten se katsoi kättään ja nosti jälleen hämmästyneen katseensa Ritariin. Nukke aukaisi suunsa ja haukkoi henkeään. Ritarin silmien kimmellys oli saanut myös nuken silmät kimmeltämään. "Mitä neiti tekee täällä yksin?", Ritari kysyi valkoista hammasriviään väläyttäen. Nukke aukoi suutaan sanoakseen jotain, mutta painoi sitten päänsä alas. Yön Ritari nosti posliininuken kasvot ja katsoi tutkivasti nuken sinisiin silmiin. Nukke tunsi, kuinka kauan poissa ollut sydän alkoi jyskyttää hänen rinnassaan. Hän tunsi, kuinka sydän hakkasi tietään ulos rinnasta. "Tahtoisiko neiti tulla mukaani tutustumaan linnaani?", Ritari kysyi hiljaa. Nukke olisi voinut vaikka vannoa, että hänen poskensa punehtuivat. Hitaasti ja epävarmasti nukke nyökkäsi. Yön Ritari hymyili ja nosti posliininuken valkoisen ratsunsa selkään. Ritari alkoi laulaa kaunista yönmustaa lauluaan ja nuken tuudittautuessa sen melodiaan he ratsastivat metsän sinertävään pimeyteen.

Nukke tuijotti eteensä. Se näki tumman kiviseinän kohoavan edessään ja hiljaisuus kiersi huoneen kaikki nurkat ruokkien pölypalloja, jotka odottivat nälkäisinä sängyn alla. Posliininen nukke katseli huonetta. Seinät kiveä, kuten lattiakin. Hiljaisuus toi huoneeseen mukanaan kylmyyden ja yksinäisyyden. Kaikki oli synkkää ja pimeää. Vain muutama kynttilä valaisi pimeyttä, joka vallitsi Yön Ritarin palatsissa. Tummanpunaiseen samettiin verhotut tuolit olivat nurkassa eebenpuusta tehdyn pöydän ympärillä ja sängyn päällä oli mekko. Kaunis röyhelöinen mekko, kuin tehty hänenlaistaan posliininukkea varten. Ja mekko oli valkoinen. Posliininukke nousi ylös, käveli hiljaa sängyn viereen ja nosti valkoisen mekon sängyltä. Huoneessa oli myös sermi. Posliininukke asteli hiljaa sermin taakse ja vaihtoi harmaan mekkonsa puhtaan valkoiseen. Posliininukke kosketti hiuksiaan. Yhä takussa. Se etsi katseellaan peiliä. Ei, huoneessa ei ollut peiliä, mutta pöydällä oli vettä ja hiusharja. Nukke asteli pöydän luokse ja tunsi, kuinka hiljaisuus kietoi huoneen eroon muusta maailmasta. Se sulki silmänsä ja kosketti kasvojaan. Nopeasti nukke huuhteli kasvonsa ja kuivasi ne vanhaan mekkoonsa. Tämän jälkeen nukke nosti pöydältä hiusharjan ja alkoi kaikessa hiljaisuudessa selvittää hiuspehkoaan.

Ovi aukesi. Nukke säikähti ja tiputti hiusharjansa. Nopeasti se kuitenkin nosti harjan ylös ja laski pöydälle. Vasta nyt se katsoi ovelle. Yön Ritari katsoi nukkea hymynkare huulillaan. Hän oli jättänyt mustan viittansa jonnekin ja seisoi ovella kynttilän kanssa mustassa univormussaan. Hän ojensi kätensä ja katsoi tähtisilmillään nukkea. Nukke otti askeleen taaksepäin ja hymyili hiukan. "Tule vain", Ritari sanoi rikkoen painavan hiljaisuuden. Nukke asteli lähemmäs Ritaria. Ritari teki kädellään pysäyttävään eleen ja nukke jäi katsomaan ihmeissään. "Pyörähdä ympäri", Rirtari sanoi. Nukke pyörähti hitaasti itsensä ympäri samalla tarkistellen, mikä siinä mahtoi olla vikana. Se pysähtyi ja kotasi Ritarin katseen. "Olet kaunis", Ritari sanoi väläyttäen hammasrivistöään. Nukke tunsi sydämensä jälleen heräävän. He kävelivät pitkin pimeää käytävää, joita valaisivat kelmeät liekit tanssien mustien sydämien ympärillä. Nuken mekko hohti hämärässä kuin täysikuu ja sen silmät loistivat kuin tähdet.

He tulivat saliin. Suuret ikkunat avasivat näkymän siniseen yöhön, joka loi saliin utuisen tunnelman ja raskaat samettiverhot ikkunoiden sivuilla voivat mustia varjoja pitkin salia. Salin vasemmassa reunassa oli pitkä pöytä, joka oli koristeltu hopeoin astioin ja sitä valaisivat kymmenet kynttilät. Nukke katsoi silmät loistaen näkyä. Tämä oli kuin jostain sadusta. Nukke kuunteli hiljaisuutta, joka tuntui laulavan omaa lauluaan. Yön Ritari johdatti pienen posliininuken istumaan pöydän toiseen päähän ja käveli itse hitaasti toiseen. Nukke katsoi lautasella höyryävää pihviä hiljaa ja vilkaisi Yön Ritaria. Yön Ritari söi ruokaansa jo hyvällä halulla. Nälkä? Nukke tuijotti yhä pihviään. Mikä oli nälkä? Nukke vilkaisi ulos. Kuu oli pilvien takana piilossa ja metsä oli hiljaa. Kalliolla, aivan pimeän metsän länsipuolella, nukke näki silhuetin. Hevosen selässä istui mies, joka katsoi taivaalle. Mies vaikutti hennolta kuin heinänkorsi ja taipuisalta kuin paju. "Eikö ruoka maistu?", kuului pöydän toisesta päästä. Nukke käänsi nopeasti katseen Yön ritariin, joka tuijotti sitä tyhjällä ilmeellä. Nukke hymyili nopeasti ja alkoi syödä. Se ei muistanut, miten haarukkaa ja veistä pidettiin oikeinpäin kädessä, mutta se tajusi muistinsa rajallisuuden vasta, kun se oli syönyt puolet pihvistä. Kuului kilahdus, joka rikkoi hiljaisuuden ja posliininukke jäi tuijottamaan lattialla olevaa haarukkaa. Yön Ritari kurtisti kulmiaan katsoessaan haarukkaa ja nousi ylös. Hitaasti hän käveli kohti posliininukkea. Ritari pysähtyi ja katsoi posliininuken silmiä. Ne tuijottivat eteensä ja olivat taas utuiset. Ritari näki, ettei posliininukke ollut enää siellä. Se oli matkannut kauas. Hyvin kauas taaksepäin kuuntelemaan huutoa.

Hölmö!
Etkö sinä osaa edes syödä!
Mikä sinua vaivaa!

Yön Ritari nosti haarukan maasta ja hitaasti taivutti sen kaksinkerroin. Hän laski haarukan pöydälle ja asteli hitaasti kohti omaa päätyään. Posliininukke palasi. Se oli tullut takaisin sieltä, minne se ei enää ikinä haluaisi joutua. Se nosti surumielisen katseensa kohti Yön Ritaria. Sen silmät olivat vieläkin sumun peitossa. Yön Ritari istuutui ja taputti käsiään yhteen napakat kaksi kertaa. Paria sekuntia myöhemmin raskas puuovi avautui hitaasti naristen ja oven takaa asteli sisään mies. Miehellä oli yllään frakki ja hänen yrmeät kasvonsa katsoivat pientä posliininukkea arvioivasti. Hänestä näki selvästi, ettei hän ollut tottunut vieraisiin. Mies käveli nuken luokse ja kumarsi jäykästi. Nukke nyökkäsi varovasti. Mies otti haarukan pöydältä, laittoi tilalle uuden ja kantoi vanhan pois. Vasta nyt nukke huomasi haarukan, joka oli taipunut. Nukke jäi katsomaan frakkipukuisen miehen perään, kunnes käänsi katseensa takaisin Yön Ritarin. Yön Ritari istui tuolillaan kuin kuningas ja katseli posliininukkea. Posliininukke katsoi takaisin. Ei posliininukkea pelottanut. Ei Yön Ritari ollut pelottava. Vain hyvin yksinäinen. Posliininukke nousi hitaasti ja käveli Yön Ritarin tykö. Yön Ritari katsoi nukkea suoraan silmiin. Hänen katseensa oli vailla vihjailua. Vailla maireutta, mikä noista silmistä yleensä tuikki. Hänen katseensa oli peittelemätön ja avoin. Posliininukke hymyili Yön Ritarille ja astui lähemmäs tuota tummaa hahmoa, jonka surumielisyys ja yksinäisyys kaikui nurkissa. Hitaasti ja hiljaa, rikkomatta hiljaisuutta, posliininukke suuteli Yön Ritaria otsalle. Yön Ritari sulki silmänsä. Avatessaan ne, hän näki pienen posliininuken kävelevän hiljaa kohti ovea. Ritari katsoi nuken perään ja kristallinen kyynel vierähti hänen poskelleen. Kyynel, joka ei ollut syntynyt surusta eikä ilosta. Tuo suudelma oli rikkonut hänen hiljaisuutensa. Nyt Ritari tiesi, ettei olisi täysin yksin. Ei, vaikka nukke lähtisikin. Kaukana jossain soitti soittorasia hiljaista sävelmää, kun nukke avasi raskaan oven äänettömästi ja katosi sen taakse.

Posliininukke istui puun alla. Tämän puun alla se oli istunut jo kauan, koska kukaan ei sitä muistanut. Ei enää. Siltä puutui toinen jalka ja sen silmät eivät kimmeltäneet enää samalla tavalla kuin ennen. Se oli puhki kulutettu. Rakastettu aina siihen asti, kunnes se oli hajonnut rakkauden painosta. Ei pieni posliininukke ollut aina ollu nukke. Siitä vaan oli tullut ajan kuluessa sellainen, kuin se nyt oli. Kulahtanut ja harmaa.

Pieni posliininukke katseli eteensä ajattelematta mitään. Se oli väsynyt. Se ei ollut ajatellut mitään pitkään aikaan. Sen hiukset olivat takussa ja sen poskessa oli tahra. Nuo sumuiset silmät katsoivat tyhjyyteen kuin toivoen sitä, että niiden silmien takana voisi ajatus jälleen lentää. Sadepisarat tipahtelivat taivaalta. Puun alla ei satanut niin paljon. Muutamat pisarat taiteilivat tiensä puun lehvien läpi suoraan nuken päälle. Pisaran valuessa nuken kasvoja pitkin näytti aivan siltä, että nukke olisi itkenyt. Sen sumuiset silmät katsoivat ilmeettömästi eteenpäin ja kyyneleen kihosivat nuken silmiin. Sateen lakattua pilvien takaa tuli esiin aurinko. Se hymyili leveästi koko maailmalle ja katseli puuta hymyillen. Mutta se ei nähnyt pientä posliininukkea, jonka viimeiset kyyneleet kuivuivat yhtä aikaa sateen kanssa.

Taivaalla kaarteli lintu. Se lensi vaivanloisesti eteenpäin ja vähän väliä se näytti siltä, kuin se voisi vain tippua taivaalta. Se lensi puuhun lepäämään. Istahdettuaan puun oksalle se alkoi laulamaan surullista lauluaan. Pieni posliininukke istui puun alla tuijottaen edelleen eteensä sumeilla silmillään. Sen ilme ei enää kuitenkaan ollut täysin tyhjä. Lintu suki sinisiä sulkiaan ja katsahti alas. "Hei...", se sanoi ja katsoi nukkea. Sininen lintu katsoi, kun posliininukke käänsi hitaasti sumuisen katseensa kohti sitä. Lintu tiputtautui alas ja istahti maahan nuken eteen. "Oletko sinä enkeli?", lintu kysyi posliininukelta. Posliininukke käänsi katseensa hitaasti alas taivaalta ja katsoi lintua hiljaa. "Oletko sinä enkeli?", lintu kysyi uudestaan hypähtäen lähemmäs nukkea. Posliininukke oli hiljaa, mutta lopulta se pudisti hitaasti päätään. Näytti siltä, kuin se ei olisi pitkään aikaan liikuttanut mitään ruumiinosaansa ja nyt, kuin taikaiskusta, se pystyi liikuttamaan niitä. Sen sumuiset silmät värähtivät hiukan. Lintu katseli nuken harmaata mekkoa pää kallellaan ja hymyili. "Miksi istut täällä yksin?", lintu kysyi ja hyppeli aivan nuken eteen. Nukke katsoi lintua suoraan silmiin eikä vastannut mitään. Kallistaen päätään hiukan nukke katseli tätä lintua. Miksi se mahtoi puhua hänelle? Miksi se halusi tietää näitä asioita? Lintu vastasi nuken katseeseen epäröimättä, pieni utelias pilke silmäkulmassaan. Nukke käänsi päänsä kohti valkoista taloa. Talon seinää pitkin kasvoi muratti ja ikkunoissa oli vaaleanvihreät verhot. Nuken katse pysähtyi toisen kerroksen vasemmanpuoleisimman ikkunan kohdalle. Sumuiset silmät värähtivät uudestaan. Lintu käänsi katseensa taloa kohti. Se katsoi murattia, joka kiemurteli seinää pitkin kuin vuoristopuro. Sitten se katsoi nukkea, joka oli kääntänyt katseensa alas. Nukke tuijotti jotain ja lintu oli varma, että noiden sumuisten silmien takana oli kyyneleitä, jotka olivat vain kuivuneet kesken matkan.

Lintu kääntyi katsomaan sitä, mitä nukkekin katsoi. Lintu pomppi kohti taloa. Se pysähtyi ruusupensaan viereen ja kurkisti piikikkääseen puskaan. Pensaassa eräässä oksanhaarassa roikkui nuken jalka. Pienen jalan musta kenkä kimmelsi himmeästi vähäisessä valossa ja jalassa oleva sukka oli repeytynyt ja nuhruinen. Lintu katsahti posliininukkeen, joka vieläkin istui puun alla. Nukke katsoi takaisin sumeilla silmillään hyvin väsyneen näköisenä. Lintu nousi vaivalloisesti lentoon ja räpisteli hetkisen ruusupensaan yläpuolella. Valkoiset kukat olivat jo lakastumispisteessä ja ne tiputtelivat terälehtiään vihreälle nurmikolle. Nukke katsoi suurilla sinisillä silmillään lintua, joka liihotti vapaana ilmassa. Voi kunpa posliininukkekin olisi pystynyt siihen. Mutta ei, posliininuket eivät lennä. Lintu tipahti pensaaseen ja viimeisetkin ruusut varistivat terälehtensä maahan. Posliininukke käänsi katseensa taas eteen. Eivät linnutkaan siis osanneet lentää tarpeeksi hyvin.

Pienen posliininuken siniset silmät alkoivat muuttua harmaiksi. Kohta se olisi kokonaan harmaa ja unohduksen varjo peittäisi sen lopullisesti. Mutta mitäpä väliä tuolla olisi. Nukke oli ensimmäisen kerran pitkään aikaan kohdannut jonkun, mutta nyt sekin joku oli kadonnut. Nukke tuijotti edessään kasvavaa ruohon kortta. Sitä hän voisi katsoa tästä eteenpäin. Pieni sininen lintu tuskin enää tulisi takaisin. Ei sitä voinut mitenkään kiinnostaa tällainen pieni posliininukke. Nukke painoi päänsä alas ja antoi unohduksen aallon vyöryä ylitseen. Taivaalta kuului epämääräistä räpyttelyä, mutta nukkea se ei kiinnostanut. Sitä ei kiinnostanut enää mikään. Se ei ollut edes tajunnut ajatelleensa näitä kaikkia asioita. Nukke sulki ajatusmaailmansa ja sen sumuiset silmät olivat lähes harmaat, kun sen eteen tippui jotain. Nukke hätkähti. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan se oli säikähtänyt ja nyt se katsoi hämmästyneenä eteensä tippunutta asiaa. Se oli jalka. Mustan kengän himmeässä pinnassa kimmelsivät vielä muutamat auringon siitä heijastuvat säteet. Nukke vain tuijotti kenkää ja tunsi, kuinka auringon säteet olivat lämpimiä. Se nosti katseensa kengästä ja tuijotti hämmästyneenä edessään räpyttelevää lintua, jonka siniset sulat kimmelsivät auringonvalossa kauniimpina, kuin aikaisemmin. Lintu hymyili hänelle. "Minä olen Sinilintu.", se sanoi ääni täynnä lämpöä. "Mikä sinun nimesi on?" Nukke katsoi lintua edelleen hämmästyneenä ja avasi suunsa. Nukke sulki kuitenkin nopeasti suunsa ja painoi katseensa alas. Se kosketti kädellään kaulaansa eikä sanonut mitään. Sinilintu laskeutui kömpelösti nuken viereen ja hymyili. "Pystytkö nousemaan ylös?", se kysyi nukelta pomppien tämän ympärillä. Nukke nosti katseensa ja kohtasi Sinilinnun katseen. Se ei sanonut mitään. Haparoiden nukke otti tukea puusta ja alkoi hivuttautumaan ylös. Niin vaivalloista kuin se olikin, nukke pääsi pystyyn. Sinilintu katsoi ylpeänä, kun nukke seisoi ehjällä jalallaan. Nukke huojui jalkansa varassa ja tarrautui puuhun, ettei olisi kaatunut. "Odota tässä", Sinilintu sanoi ja pomppi ruusupuskan luokse. Nukke katsoi sinisen linnun perään hämmästellen. Noin kaunis ja jalo olento oli pysähtynyt auttamaan juuri häntä. Hassu otus. Posliininukke hymyili. Se katsoi edelleen hämmästyneenä Sinilinnun touhuja, mutta tämä sisäinen hymy lämmitti nukkea kovasti.

Sinilinnun pomppiessa takaisin nukke katseli kiinnostuneena sen touhuja. Sinilintu oli tuonut hämähäkin seittiä ja suuren ruusunpiikin. Nyt Sinilintu hääräili jo jalan parissa. Se nosti jalan ilmaan ja toi sen nuken luokse ja laski sen puuta vasten nojaamaan. "Laita se paikalleen", Sinilintu sanoi ja haki ruusunpiikin. Nukke katsoi hämmästellen jalkaa ja otti siitä varovasti kiinni kuluneella pikku kätösellään. Nukke siirsi jalan hitaasti katkenneen jalantynkänsä alle ja asetti vielä itsessään kiinni olevan jalanosan irronneen jalkansa päälle. Sinilintu asetti ruusunpiikin tukemaan liitosta. "Pidä sitä paikallaan", Sinilintu virkkoi ja lähti innoissaan hämähäkin seitin luokse. Posliininuken ihmetyksellä ei ollut rajaa, mutta silti se teki niin kuin sitä oli käsketty. Sinilintu pomppi pienen posliininuken luokse ja kieputti ruusunpiikin tueksi hämähäkinseitistä sidoksen. Lintu huokasi, ilmeisesti se oli nähnyt paljon vaivaa. Kuitenkin se kohotti katseensa ja hymyili. "Koeta kävellä", lintu sanoi rohkaisevasti nukelle. Nukke katsoi epäröiden Sinilintua ja sitten jalkaansa. Se pudisti päätään. "Anna mennä", lintu sanoi pomppien ylös ja alas. Nukke katsoi vielä kerran lintua epäröiden. Se käänsi kuitenkin katseensa eteenpäin ja hitaasti irrotti otteensa puusta. Se pysyi pystyssä. Sen harmaa mekko heilui tuulessa ja se katsoi, kuinka kaukana häämötti metsän laita. Askel, toinen, kolmas. Nukke pysähtyi ja katsoi lintua kuin kysyäkseen, miten pärjäsi. Lintu hymyili. "Hienoa!", se huudahti. Neljäs askel. Nukke huojui. Ei, ei se voisi kävellä. Epävarmuuden kylmä koura kuristi nuken kurkkua ja se kaatua mätkähti maahan. Sinilintu pomppi nuken viereen. "Nouse." Nukke punnersi itsensä ylös maasta ja hyvin hitaasti nousi uudestaan seisomaan. Se otti muutamia askeleita ja katsoi jälleen lintua. Lintu lehahti lentoon vaivalloisesti ja jäi liitelemään nuken yläpuolelle. "Hyvä!", se huusi. "Tiesin, että pystyisit siihen, Enkeli." Nukke katsoi taivaalle. Aurinko paistoi ja hymyili nyt myös pienelle nukelle. Nukke siristi silmiään ja kääntyi katsomaan valkoista taloa. Vaaleanvihreät verhot roikkuivat ikkunoissa vieläkin. Nukke käänsi katseensa pihan puolelle ja näki, kuinka auringonkukat ja karviaispensaat kurkottivat kohti auringonvaloa. Nukella oli hyvä olo. Hitaasti sen suupielet kääntyivät ylöspäin. Se hymyili ihan oikeasti. Nukke ajatteli. Se tajusi sen. Se ajatteli kaikkea hyvää ja lämmintä. Se ajatteli, että Sinilintu oli hänen enkelinsä.

***

Laitoin ensimmäisen osan tänne nähtäville. Saa Samikin lukea. :D

Selitä tähän yhteisöistäsi, miksi olet missäkin. Sen jälkeen haasta viisi ihmistä tekemään sama :)
Haastan: ...enkä jaksa haastaa vielä ketään...


Autot ja muut kulkuneuvot:

Kärkitossut

Elämänkatsomus ja filosofia:

Hymyile niin ne luulee että tajusit - Aina välillä ei vaan ymmärrä.
Japani & anime & manga <3 - My opinnion.
Kasva isoksi, älä aikuiseksi - Näin on, koskapa aikuisilta tuppaa puuttumaan mielikuvitus.
omituisten otusten kerho - Olen outo ja ylpeä siitä. ^^

Fanclubit:

Jack Sparrow - Grr...<3
Lucius Malfoy - Grrr...<3
Minna Tiainen - Gr- *kröhöm* Siis. Minna on hieno mies. <3
Rölli - Hänellä on elämänfilosofiat kohdallaan. ^^

Harrastukset:

Baletti - Harrastanut kohta 12 vuotta
KB 5 - Balettiryhmäni
Larp - Larppausta tulee kohta 2 vuotta.
Mission Earth - Ropekampanja, jossa olen mukana.
Selitän huitoen ja efektiääniä käytten. ;) - Enkö muka? ;)

Kaverit:
Inssmouth - Inssmouthin larpparit.
Sami <3 - On se hieno mies. <3
Varovainen kyylä! - Tommin, minun, Sallin ja Masan insaideri.

Koulu ja opiskelu:

Niinivaaranlukio - Kouluni.
Niinivaaran musiikkilinja - On lukiolinjani.

Lemmikit ja eläimet:

Kissat - On aivan ihania.<3<3 I wish I'd have one. :3

Mielipiteet:

en ole hullu, olen larppari. - Näin on.
ihan sama - Yleisin sanayhdistelmä, jota käytän.
Vampyyrit on ihania - Ovat.

Minä ja muut:

Ei, kun se lausutaan... - Pakkomielteeni korjata virhellisiä ääntämyksiä. ^^'
En osaa sanoa ei - Totta.
Olin hitain siittiö - *grin* Asenne kysymyksen takia tämä on täällä.

Musiikki:

irkkumusa - Lähellä sydäntä
Lattarit <3 - GRRRRR! <3
Ooppera - Tykkään todella paljon. Laaja musiikkimaku.

Pelit:

Adan Varjot - Ropekampanja.
Full Metal Furin - Ylemmästä ropekampanjasta löytyvä hahmo.
Kain - Ropekampanja.
Red lips, guns and coke. - Hieno larppi.<3
roolipelit - Harrastan.

Rakkaus:

Brittienglanti - amerikkalaista ei tueta.
Chassé-pas de bourré-glissade-flick jeté - eräs aivan hurmaava balettihyppysarja <3
herrasmiehet - Niitä saisi olla lisää.
Irkkuaksentti! - Söpö.<3
Romantikko - Olen.
Saksikäsi Edward - Ihana elokuva, ihana hahmo.
Skottiaksentti! - Übersöpö!!!<3

Ruoka ja juoma:

Perunasalaatti - Hyvää.
Suklaa addiktit - Jumalaista.

Tapahtumat:

Point 88: viimeinen taivas - Larppi, jossa olin.
Satu 4 - Soturin Hauta - Larppi, jossa tulen olemaan.

Televisio ja elokuvat:

Anime - Pienestä pitäen miulle on muumeja syötetty, joten mitä muutakaan voi odottaa. ^^'
Finding Neverland - Kaunis elokuva
Hayao Miyazakin elokuvat - Ihania ja koskettavia elokuvia.
Herrasmiesliiga - Sean Connery<3
Higurashi no Naku Koro ni - Hieno anime.<3 Verta ja silleen.
Johnny Depp - <3<3<3<3 Hieno mies-
Kelmien kerho - Hieno sarja... ainakin se alkuperänen.
Ouran High School Host Club - Hurmaava anime.
PASILA - "On se jännä..."
Pirates of the Caribbean - <3

Terveys ja elämäntavat:

Lääkkeet! - Rauno Repomies.
On se jännää. - Pekka Routalempi.

Muut:

Mikä sun nimi on? - Ripari. <3
Näivettyneet keksit! <3 - On hyviä.

Mitä olen tehnyt?

[ ] Olen piilotellut alkoholijuomia talossani, vanhemmiltani salassa
[ ] ...ja häpeän tätä myöhemmin syvästi
[ ] Olen tunkenut sormet kurkkuun oksentaakseni
[ ] Olen huutanut joskus kännipäissään: "Mä oon niin leija!"
[ ] Olen motannut kaveria turpaan niin, että häneltä alkoi vuotaa verta
[ ] ...ja nautin siitä syvästi
[ ] Olen valehdellut äidille illanviettopaikkani
[ ] Olen lähtenyt sekunnin mielihalusta paikkaan, ja jonne lähtöä olen myöhemmin katunut
[x] Olen miettinyt tuskallista tapaa kuolla jollekulle henkilölle
[ ] ...ja mietin näin samasta henkilöstä edelleen
[ ] Olen liftannut
[ ] ...ja noussut epäilyttävän auton kyytiin
[ ] Olen tehnyt graffitteja seiniin, alikulkutunneleihin tms.
[ ] Olen kokeillut huumetta neulalla
[ ] Olen jopa popsinut jotain huumetablettia!
[x] Olen noussut väärään linja-autoon, junaan, metroon tms.
[ ] Olen tilannut taksin ja maksanut sen sammumiskunnossa tai muuten kaatokännissä olevan kaverini rahoilla
[ ] Olen miettinyt, miltä tuntuisi kun tehdään genitaalilävistys
[ ] Olen huudellut kaupungilla epäsoveliaita sanoja ihan omasta tahdostani, aiheuttaakseni pitkiä katseita, halveksuntaa vanhempien ihmisten keskuudessa tai vain osoittaakseni oman typeryyteni
[ ] Olen mennyt ja pyytänyt täysin tuntemattomalta henkilöltä savuketta
[ ] Olen kampannut vastaan tulevan kaverisi
[ ] tai tuntemattoman henkilön
[x] ...tai ainakin olen haaveillut siitä

VIIMEISEN VUODEN AIKANA:
[ ] Ollut festareilla
[ ] ...ja tietenkin kännännyt siellä
[ ] ...ja sattumoisin päässäni sattui olemaan kaljapackin kuoret!
[ ] Kuvannut kännisiä ihmisiä
[ ] ...ja nauranut itse selväpäisenä kuvauksilleni
[ ] Satuttanut itseäni tahallani fyysisesti
[ ] Pitänyt stetson-hattua päässä ja leikkinyt cowboyta
[ ] Kokeillut nahkahousuja
[ ] Näpytellyt salaa toisen kännykällä päättömiä tekstareita ja lähetellyt niitä
[ ] Soittanut 112:seen, ja kuullut siellä vastattavan
[/] Opetellut ajamaan autoa (No autolla olen ajanut, mutta vasta maanantaina menen autokouluun.)
[ ] Ollut kolarissa
[ ] ...ja saanut siitä joitakin vammoja
[ ] Tehnyt uudenvuodenlupauksen, joka ei pitänyt
[ ] Tehnyt uudenvuodenlupauksen, joka piti
[ ] Luvannut pitää jotain lakkoa, mutta onnistumatta siinä
[ ] Juossut rintsikat ja farkut päällä siideripullo kädessä ja kiljunut: "Mä oon niin kännissä!"
[x] Kietonut vappuserpentiiniä kaulani ympärille
[x] Ikävöinyt jotain
[x] Inhonnut jotakuta
[ ] Sanonut suoraan jollekulle: "En ole kiinnostunut sinusta."
[x] Ostanut äidille tai isälle syntymäpäivälahjan
[ ] Kutonut sukat, lapaset tai kaulahuivin
[ ] ...ja jopa pitänyt sitä päälläni
[ ] Hävinnyt pelikoneesta yli 20 e saman pelin aikana
[ ] Haistattanut vitut kaupan myyjälle

NÄITÄ ASIOITA KAIPAAN:
[ ] Ex-tyttö-tai poikaystävää
[x] Viime kesää
[x] Rippijuhliani
[ ] Kuollutta sukulaistani
[x] Jotain vaatekappaletta joka ei enää mahdu päälleni
[x] Jotain vaatekappaletta joka meni rikki
[ ] Aikoja, jolloin kaikki oli vielä hyvin
[x] ..että joku välittää
[ ] Se että saa olla yksin ja omassa rauhassa

MINULLA ON/MINÄ OLEN:
[ ] Yli 100 e käteisenä lompakossa
[X] Vain alle 10 e käteisenä lompakossa tai ei sitäkään
[ ] Mesekeskusteluja auki
[x] Meikatut kasvot juuri nyt
[ ] Ja paljastava tissitoppi päälläni
[ ] Ei, vaan aikansa elänyt äitini lahjoittama villapaita
[ ] Ihana harrastus, jonka kanssa vietän lähes joka päivä aikaa
[x] Niin hauskoja ja päättömiä ideoita, että joskus itsekin ihmettelen mistä keksin ne
[/] Yksi todella hyvä tyyppi mesessä, jonka jutuille nauran aina
[ ] ... ja hän on poika
[x] ...ei, vaan tyttö
[ ] Sipsiä ja karkkia nyt lähettyvilläni
[ ] Dietti kesken
[ ] Luokanvalvoja/ryhmänohjaaja, joka saa pinnani kiristymään päivä päivältä enemmän
[x] Noloja muistoja lapsuudesta
[x] Huimannut niin, että on pitänyt pistää makuulle
[x] Pyörtynyt
[x] Ainakin kaksi lävistystä (toinen toisessa korvassa, toinen toisessa. XD)
[ ] Poreallas kotona
[x] ...ei, vaan jättitrampoliini
[] suunnitelmia ensi viikonlopulle

Jos Elämästäsi Tehtäisiin Elokuva, Millainen Sen Soundrack Olisi?

Tässä kuinka se toimii:
Avaa musiikkikirjastosi (iTunes, Winamp, Media Player, yms).
Laita se sekoitukselle ( Shuffle)
Paina Play.
Jokaiseen kysymykseen vastaa biisi joka soi.
Kun olet valmis siirry seuraavan kysymykseen ja klikkaa seuraava
Valmista?

1. Alkumusiikki: Fatboy slim - Weapon of Choise ("Walk without rythm and you won't attract the worm.")
2. Herääminen: Gareth Gates - Anyone of us ("It can happen to anyone of us."
3. Rakastuminen: Michael Hoenig - The Gibberling horde (Uuuu, tulista. ;D)
4. Ruokailu: Toybox - Best Friend (Popitusta...)
5. Taistelu : Manowar - Blood of the Kings ("Until the blood on your hands is the blood of the king!")
6. Riitaantuminen: Kotiteollisuus - Rakastaa/Ei rakastaa (Ei vois olla osuvampaa biisin nimeä.)
7. Sovinto: Manowar - The Gods made Heavy Metal (Yar....)
8. Salainen rakkaus: S-M Ruuska - Prayer (<3)
9. Ensisuudelma: Ultra Bra - Siirrän Sokeriastiaa ("Minä tiedän hyvin sinä isket minua."
10. Rakastelu: Bloodhound gang - The Bad Touch ("You and me, baby, ain't nothing but mammals, so let's do it like they do it on Discovery channel!" XDDDD)
11. Elämä on okei: Jope Ruonansuu - Tollo Peloton ("Ja sinä et kerro kelleen mun patenttiasioista."
12. Pettymys: Pan-pan-pannusta ("Ja sen isännän nimi oli Jussi, joka niitä piikoja nuu-nuu-nukutteli kiikkustuolissa ja se oli Jussi se.")
13. Ajaminen: Sir Mix A Lot - Baby Got Back ("I like big butts and I can not lie."
14. Muistot: Aqua - Doctor Jones (Aika random.)
15. Iloinen tanssi: The Avalanches - That boy needs therapy ("You're a nut! You're a crazy in a coconut!")
16. Unohtaminen: Elokuvasta Madagasgar - I like to move it (Aina olen halunnut unohta näin.)
17. Pitkä yö yksin: Illi - hukkaa päivä ("Hukkaa päivä kanssani kulta, viereeni jää.")
18. Viimeinen taistelu: RHCP - Snow (Hey Oh) ("Hey oh, listen what I say oh.")
19. Kuolemakohtaus: Hinoi Team - Ike Ike (Olen aina halunnut myös kuolla näin...)
20. Lopputekstit: Pirates of the Caribbean OST - Jack Sparrow ("You forget a very important thing mate... I'm captain Jack Sparrow." ASENNE!)

1.Mikä on nimesi? - Salla
2.Neljä kirjaiminen sana?- söpö
3.Tytön nimi? - Salli
4.Pojan nimi? - Sami
5.Ammatti? - Siivooja
6.Väri? - Sininen
7.Jotain mihin voi pukeutua? - Sari.
8.Ruoka? - Salaatti
9.Jotain mikä löytyy kylpyhuoneestasi? - Saippua.
10.Paikka? - Sahara.
11.Syy myöhästyä? - Sairaus.
12.Jotain mitä huudat? - SHIT!
13.Elokuvan nimi? - Sweeney Todd.
14.Jotain jota juot? - Seven up.
15.Musiikkiyhtye? - Slayer.
16.Eläin? - Sammakko.
17.Kadunnimi? - Sepänkatu.
18.Auton merkki? - Seat.
19.Laulun nimi? - Singing in the rain.
20.Aktiviteetti joka vaatii enemmän kuin kaksi ihmistä? - Suopotkupallo.

Luo oma bändi.

Mene Wikipedian etusivulle ja paina Satunnainen Artikkeli. Se on bändisi nimi.
Paina satunnaista 4 kertaa; ne ovat bändisi jäsenten nimet (tässä kohtaa voit hyväksyä vain henkilöistä kertovia artikkeleita)
Paina satunnaista artikkelia uudelleen; se on albumisi nimi.
Paina satunnaista artikkelia 10 kertaa; ne ovat kappaleiden nimiä albumillasi.

Fjell

1. Marion Rungista teen ylläripylläri laulajan.

2. Sarah Chang soittelee viulua.

3.György Ligeti on pianistimme ja hän myös säveltää biisit.

4. Jack Hannah on rumpali (eli minä, te ette vaan tiedä sitä vielä)

Albumimme nimihän on Hannah Montana

1. 5. jääkärirykmentti
2. Christina Amphlett
3. Ellala
4. Santo António
5. M/S Claudia M
6. Red Sparowes
7. John Barch
8. Tulle
9. Kimmo Kuhta
10. Valtion taidekokoelma

Periaate

TUNTEELLINEN "Ei tää voi olla totta, itkettää taas"
( ) Minut saa helposti itkemään
(x) Saatan ottaa asiat liian raskaasti
( ) Itken heti, jos minulla on riitaa kumppanini kanssa
(x) Läheiset ihmiset ovat minulle tärkeitä
(x Kerron usein muille, kuinka paljon heistä välitän
(x) Tunnen ihmisiä kohtaan joskus pientä sääliä
(x) Kirjoitan paljon tunteistani
(x) Puhun paljon tunteistani
= 6

KUUNTELIJA "Kyllä se varmaa siitä.."
(/) Kuuntelen mielummin kuin puhun
(x) Minulle kerrotaan paljon luottamuksellisia asioita
(x) Minusta ollaan sanottu, että olen hyvä kuuntelija
(x) Moni ihminen luottaa minuun (Kai...)
(x) En kauheasti puhu muista pahaa, koska olen vähän kaikkien kaveri
(x) Tuen ihmisiä
(x) Autan ja neuvon ihmisiä
(x) Olen usein huolissani ystävistäni
= 7,5

HILJAINEN/VETÄYTYVÄ "Hmm, nii.."
( ) Perussanasto: "joo, hmm, en tiiä, ei, öö.."
( ) Olen yleensä aika vetäytyvä
( ) En tykkää puhua isossa porukassa
(x) Minusta ei välillä oikein saa mitään selkoa.
(/) En puhu ihmisille, jotka eivät minua kiinnosta
(x) Saatan olla ehkä hiukan ujo..
( ) Jännitän yleensä puhuessani tai kertoessani jotain asiaa.
= 2,5

VITTUUNTUNUT "Ei @!#$, missä mun röökit on?"
( ) Minulla on usein huono päivä
( ) @!#$ vielä rankemmin kuin eilen..
( ) Aamut ovat minulle hurjan vaikeita
( ) En keksi mitään järkevää syytä aikaisille kouluaamuille
( ) Olen hurjan negatiivinen
( ) En nää yleensä asioissa hyviä puolia
( ) En usko parempaan huomiseen
( ) Tää testiki pisti vituttamaan..
= 0

PAHIS "Mulle sä oot yhdentekevä.."
( ) Mitä teen, sen tekevät muut perässä
( ) Poltan ja juon
( ) Minua ollaan sanottu tunteettomaksi
(/) Maailma on kasvattanut minulle erittäin kovan kuoren
( ) Olen ilkeä ihmisiä kohtaan, jotka ovat minua kohdelleet väärin
( ) Olen ilkeä ihmisiä kohtaan, joita en edes tunne
( ) En ole kamalan suvaitsevainen..
= 0.5

MASENTUNUT/ALAKULOINEN "En jaksa enää ees huutaa.."
( ) Minulla on todettu masennus
( ) Minulla on masennus, vaikkei sitä ole todettu
( ) Minulla on lukihäiriö tai jokin muu
( ) Olen usein surullinen
(x) Kuuntelen surullista musiikkia
(x) Menneisyydessäni on paljon ikäviä asioita
( ) Joku on satuttanut minua todella pahasti
( ) Masennukseni johtuu asiasta, mistä en ole kaikille muille edes uskaltanut puhua
= 2

POSITIIVINEN "Koitetaa piristyy, ei maailma tähä kaadu"
(x) Olen hurjan positiivinen
(x) Ajattelen asioiden positiivisiä puolia
(x) Muita ehkä jopa hiukan ärsyttää positiivisuus
(/) Kun ystävältäni kysytään millainen olen, he sanovat että positiivinen
(x) Vaikka maailma olisi väärinpäin, kaikki sodat käynnissä ja jotkin muut asiat pielessä, yrittäsin ajatella positiivisesti
( ) Minusta negatiivisuus on yliarvostettua..
(/) Olen aina kamalan pahoillani asioista
( ) Yritän ehkä peittää positiivisuudellani jotain..
= 5

PERIAATETYYPPI/SUORAANSANOJA "Saanko sanoo suoraan.."
( ) Minulla on paljon periaatteita
(/) En poikkea periaatteistani
(/) Minulla on ollut jo aika kauan samat periaatteet
( ) Anteeks, mut jonkun tarvii puhua suoraan..
(/) Inhoan ihmisiä, jotka eivät voi tulla sanomaan asioita päin naamaa
(/) Inhoan matkimista
(/) Minulla on vankat mielipiteet asiasta, enkä pelkää ilmaista niitä
(x) Yritän silti olla sovussa muiden kanssa ja sopia riidat
=3,5

TEESKENTELIJÄ/VIHATTU "Mikä teillä on mua vastaan?"
( ) Olen joskus valehdellut ystävälleni ja joudun kärsimään siitä vieläkin..
( ) Minusta puhutaan paljon pahaa
( ) Minua saatetaan hiukan kiusata
( ) Ihmiset katsovat minua usein ilkeästi
(/) Olen silti itsekin ilkeä ja juonitteleva
(/) Ihmiset luulevat etten ole herkkä, mutta olen oikeasti todella herkkä
(/) En välitä, jos joku vihaa minua/puhuu pahaa minusta
( ) Satuta mua, saat tuplana takaisin.. Kosto elää.
=1,5

1. Voisitko halata minua ?
2. Voisitko suudella minua ?
3. Voisitko nukkua kanssani ?
4. Voisitko olla ystäväni ?
5. Voisitko varastaa minulta ?
6. Voisitko itkeä takiani ?
7. Voisitko tappaa minut ?
8. Voisitko kopioida tämän, niin voisin vastata myös sinulle