Mikä helvetin vuosisadan vitutus kohtaus miulla on? Illalla on Pariisin Kevät ja moon tällanen. Ehk se on vaan se kun en oo muistanu syyä mitään kunnollisen tapastakaan, perkheleh.
Ärsyttää just nyt vaan KAIKKI ja tekis lyödä jotain/jotakuta. Eka aattelin et tää on sitä etten oo tupakoinu tänään (vaikka yleensä sei minuun vaikuta) poltin sitte ja silti on tällanen olo! D8<
Voin muuten kans kertoo ettei oo helppoo olla vaikee. Eikä siinä mitään mut nykysin miusta kaikki liian helpot on huoria, ja miulle on kehittyny joku antipatia niitä kohtaan. Se voi hyvinkin olla ihan vaan sitä et Sirpa on ollu melkosen kevytkenkänen aina (nykysin tosin son rauhottunu, ja nykysinhä ollaan jopa väleis, ei tosin pelkästään sen takia) ja toinen mikä tän aiheuttanee on se et itel ku on nii pahoja luottamus ongelmia, nii kadehdin niitä joilla niitä ei oo, tai jos vaikka onki nii silti pystyy pitämään hauskaa. Miulla vaan on äärimmäisen harvoin mitään lämpösiä tunteita ketään kohtaan, et huvittas kotiin viedä. U know?
AAGH kun ahistaa ja hajottaa! DX Ehk syömine auttaa. Ja alkoholi.
Kuuntelin Raikkuu muuten tos ja he korvaani kuiskasi (huutivat) et 'What we survive makes us who we are' tai jotenki noi.
Mietin vaan et mitä kaikki miun selviiminen miust tekee ja on tehny. Aikamoisen sotkun, veikkaan minä.
Ei mul ny muuta ._.