Oon Susilehos taas ja vaik yleesä viihyn tääl, nii ny haluisin vaa kotiin (en lähe ku oon juonu nelosta ja pari kossukolaa)
Mut sit oikeesti, oon jotenki kasvanu eroon paristaki kaverista jotka oli ennen tosi iso osa miun eloo, (tää siis ei nyt ole varsinaisesti tavatonta mut siis niiku lately you know), ne vaan tekee miulle jokseenki vituttavan epämukavan olon, niiku-
No joo tätä tapahtuu ku kattelee jotai munapäisyyttä liian pitkään, en vaa haluu olla tekemisis niiden kaa enää, ei oo vaan kauheen välitetty olo ollu niiden kaa niiku ehkä ikinä. Oon oikeesti tosi herkkä siitä et tuleeko miulle käytetty olo, niiku sillee tietyllä tapaa et joo saa käyttää, mut sei oo kivaa et tulee sellanen fiilis et kaikki kanssakäynti tapahtuu sen toisen hyväks. Oon sillee vähän tyhmä etten tuo omii tarpeitani kauheesti esille, niiku naidessaki en moo sillee hei ime mun kyrpää yea, oon siis tosi huono pyytää huomioo itteeni päi et en toimi ihmisten kaa jotka ei nää omaa kyrpääsä pidemmälle (katotaa monta kertaa sanon kyrpä täs tekstis) ja hyi vittu en ees alota jostai toisen päälle puhumisesta, niiku haistakaa vittu nyt jo oikeesti aaaaaaaaaaaaaaa saatana minuu vituttaa ihmiset jotka luulee et maailma pyörii niiden ympäri jotka niiku ei ees yritä huomata muidenki tarpeita niiku joo oonha mieki sillee tosi narsistinen pikku paska mut väitän et kyl miulta sympatiaaki löytyy.
Mut joo, pointti oli et oon sillee kasvanu ihmisenä et tajuun ettei miun tartte hengata ihmisten kaa joiden seurasta tuun vaan ahistuneemmaks ja surullisemmaks ja sulkeutuneemmaks ja tunnen itteni ulkopuoliseks.
Joo joku vois heittää tähän et kattokaa ku toi hintti menee nyt tonne uusien parempien kavereiden helmoihin mut hei nii meenki, tottakai meenki, ja saan mennäkki, miksen sais tehä asioita tai olla ihmisten kaa jotka oikeesti tekee miut onnellisemma? Tottakai meen pois jos kohellaan huonosti.
Et pahinta mitä miulle voi tehä on ottaa miut itestään selvyytenä.
Heippa.