Kattelin tuossa taas kerran Doctor Whota, ja mietin miten paljon mie rakastan tuota sarjaa, miten paljon se on minuu oikeesti auttanu, ja miten ilmaisisinkaan rakkauteni ja arvostukseni koko sarjaa kohtaan.
BOOM sitten miulle iski tajuamus (hyvä on joka päivä tajuta jotain) Mie en osaa ilmasta positiivisia tunteita oikein mitenkään. Mie en tiedä mitä niiden kanssa pitäs tehdä tai miten näyttää niitä luontevasti. Yleensä jos pidän jostain ihmisestä tavalla tai toisella, koitan vaan olla paras versio itestäni. Mut ei se riitä, miun kuulus koittaa olla paras versio itestäni aina koska niin ihminen muuttuu paremmaks, yrittämällä ja ite sitä muutosta haluamalla. Kun oikeesti, oikeestaan miulla on ''iso sydän'', oon oikeesti rakastava ihminen, mut oon äärimmäisen huono näyttämään sitä miten paljon välitän, pidän tai rakastan.
Nii... ._. Pitää siis vaan yrittää vaikka miten pöllöltä tuntus (ai nii tein pöllö piparin tänään. Ja pikatsun. Ja dalekin. Ja vitusti planeettoja joo ei oo muotteja. Ballerinan myös.)
Ja kyllä, miun pää laukkaa taas (aina?) ylikierroksilla. Se tykkää tehä sitä, etenkin liian vähän nukkuneena. Pitää kohta kuikeloija tonne petiin (sohva on melkei sängys kii koska kartonkikasa)
MUTTA ETTÄ TÄMMÖSTÄ BOHEEMIA (!?) ELOA TÄNNE TÄNÄÄN
Tänääki ollu hyvä päivä ja se on oikeesti aika helvetin ihanaa se.
Ja muunmuassa tämän takia minua harmittaa niiden puolesta jotka ei kato Tohtorin seikkailuja