Mä olen kyllästynyt niihin voimiin
Jotka ohjailee mun elämää,
Jotka vie mukanaan
Ja itseensä rakastuttaa
En tiedä, onko se väärin
Kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan
Sillä niin olis käynyt
Jos ois jäänyt eiliseen kii
Joku mua piteli siinä,
Se oli niin kamalan vahva
Eikä se halunnut päästää irti
Melkein kuin lihaa ja verta
Suurempi vuori ja merta
Se sellaiseksi kasvoi mun päässä
En odota yllätystä
En pidätä hengitystä
Mä haluun jättää sen kaiken taaksepäin
Mun pakoni loppuun juostu on
En mä rohkea oo
Enkä kuolematon
Mut mä tiedän vaan sen
Minkä sydän on tiennyt kauan tän
Mun pakoni loppuun juostu on
En aio tuntea pelkoo
Vaikka pelkään, et se ei oo musta kii
Mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi
Mä aion antaa sen kuolla
En enää anna sille tilaa hengittää
Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää
Mä rakennan kotini yksin
Mä armahdan nimeäni yksin
Ja pakotan pitämään itseni koossa
En ole se surkea rätti
Jonka sydän on imetty kuiviin
En rakenna sille kotiini huonetta
En odota yllätystä
En pidätä hengitystä
Mä haluun jättää sen kaiken taaksepäin
Mun pakoni loppuun juostu on
En mä rohkea oo
Enkä kuolematon
Mut mä tiedän vaan sen
Minkä sydän on tiennyt kauan tän
Mun pakoni loppuun juostu on
Mä valitsin juosta
Koska luulin, etten osaisi muuta
En enää tunnista itseäni tuosta
Se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan