Mietin usein, että olis kiva tavata ja tutustua mielenkiintosiin ihmisiin. Silti niitä joskus tavatessani en saa sanotuksi mittään. Tai että oon vaan hiljaa ja vaivaantunu ja haluan pois tilanteesta, jos multa odotetaan jotain. Kommenttia tai hyväksyntää tai jotain. En tiiä.
Tykkään ihmisistä ja voisin kattella ja kuunnella niitä puol ikuisuutta. Toisten mielipiteet kiinnostaa mua kauheesti, mut oon ite iha toivottoman kykenemätön tuomaan omiani julki. Paitsi tietyissä tilanteissa tietyssä porukassa. Nää on näitä, luottamuskysymyksiä.
Ja viel suuren luokan tunnustus, mikä ei tuu kellekkää varmaa yllätyksenä. Oon ihan törkeen utelias. Ja kaikist pahin galleriakyttääjä. Nyt ko tunnustan tän ni kukaa lähipiiristä ei enää setvi asioitaan galleriassa, blogissa tai facebookissa.. Nyyh. Mut ku ei oo omaa elämää ni ei voi mittää :D
Tai jos oma elämä on tosi tylsää.
plop plop.