Miksi olette jatkuvasti itsellenne nurja ja tyly?
Miksi kamppatte itsenne jatkuvasti kumoon?
Mitä iloa saat siitä?
Millanen näkemys teillä on itsestänne?
Toivotteko salaa, että näyttämällä avuttomalta saatte jonkun huolehtimaan itsestänne?
Uskotteko todella, että epäonnistuminen tekee teidät rakastamisen arvoiseksi?