Valan mä vannoin, aseen voiman kans kannoin.
Aseen kanssa, ymmärtämättä sen tarkotuksenomaista voimaa, oon mä vaan sotilas ilman henkeä.
Kaikella sillä, millä mä voin taistelussa mun ystäviä auttaa, tahdon mä myös mulle annettua käskyä täysin noudattaa.
Kunnianhimo. Sen voiman tein mä jo murros-iässä mulle itselle selväks. Ja ilman sitä mä en voi pysyä elämäni tiel lujana, vaik voisin saisin tehdä vaik mitkä asiat toisin, mut ilman kunnianhimoa; Ilman sitä ei voi pysyy omiss taisteluis lujana.
Ainoo silti, mitä ilman voin elämääni eteenpäin mä jatkaa, on se millä mä ymmärän sietää tätä ihmisen taistelua ja loputonta matkaa.