mä sanoin joskus et pitää jaksaa mut nyt ei jaksa yks elämä elettävänä ja seki on
paska en oo kertonu kellekkää mut halusin
paikkaa toisee mä palan halust
unohtaa kaiken ja alottaa
alusta.
itseluottamus ja kusipäisyys tuonu mut tähän. en oo
tasapainonen väliäkö sillä en
tipu nyrkillä en välttämättä millää mut onks sil mitää väliä
oon vaa nainen jolla ei oo mitää mitä hävitä! aika kuuluu nopee vierelt vaihtuu ihmiset nopee mä pärjään vast sitte ku nään sut taas täällä. mä myönnän mä pelkään
mä en oo vahva. menetän
sut niinku muut rakkaat.
puukottaa ja sit
itken vaa verta miks vituis näi käy joka kerta?! tunteet ei kohtaa sinne munki jalan jäljet joskus kohtaa ei auta et jalat ois maassa joku vetää kuitenki
maton alta.. muutamat tiesi mut tämän jälkee
kaikki . oon niin huonona monesti
täysin poikki. vedän verhot joka ikkunan eteen pysyn sisällä
en kehtaa nähdä yhtää ihmistä oisko vaikutusta siitä joka mut hylkäs hyvästiks naaman eessä nauro ja lähti pois. kiitti herra tohtori että saanhan tää epävarma ihminenki puolikkaat päivän namit, mä kynäni otan käteen
vedän naamaan diabamit. mut kulta älä huoli mä kyllä pärjään jos sulta jotai puuttu ni sen mä vaikka
kerjään on olemassa tarpeeks monta syytä jotta selviin koska mä rakastan ja uskon mun unelmii! </3 mul ei oo enää mitää menetettävää....ja välil tuntuu etten kestä enää
VITUT MENNEISYYDEST KU TULEVAISUUS ON JO MENNY!