IRC-Galleria

Lapsi istuu koneella, mä huudan että mun pitää päästä LimeWireen. Lapsi ei liikahda, vaan käskee vetää käteen. Mä huudan äidille, äiti käskee rauhoittumaan.
Mä huudan lapselle että päästäis mut koneelle, se ei päästä mua. Mulla menee hermot. Mä siirrän tuolia niin että seison koneen edessä, Lapsi repii mua kädestä ja käskee painua helvettiin. Mä siirrän tuolia kauemmas, lapsi alkaa huutaa ja kirota lisää. Mä hermostun liikaa. Mä nostan lapsen käsivarsista ylös, ja heitän sen sivuun. Lapsen pää osuu oven kulmaan, kuuluu huuto. Lapsi kaatuu maahan ja alkaa itkeä. Mä juoksen nopeasti sen viereen ja silitän sen päätä. Äiti on kuullu meidän tappelun ja huudon, se juoksee tietokonehuoneeseen. se tarttuu mua hiuksista, mä pystyn kuulemaan kuinka mun hiukset katkeilee ja irtoaa. Äiti tarttuu mua tiukasti hiuksista ja heittää mut lattialle ja huutaa "mitä mä oon sanonu sulle noiden pienempien kimppuunkäymisestä?!" Se katsoo mua suoraan silmiin, ja nään kuinka sen silmät palaa vihasta ja inhosta. Se tarttuu lasta käsistä ja halaa sitä pitkään ja silittää sen päätä.

Mä kävelen kylmänä ja rauhallisena takaportista ulos pihalle. Mä kävelen pulkkamäen alas pellolle. Mä istun maahan ja alan itkeä. Mä istun sinä ja itken ties kuinka kauan. Mä oon käyny pieneen lapseen kiinni, mutta se ite ärsytti mua. Mä kävelen hyönteisiä ja käärmeitä kuhisevaa peltoa pitkin ilman kenkiä, tai kännykkää. Mä kuvittelen olevani keijukainen, joka juoksee pitkin peltoja ja metsiä kukkaseppele päässä ja laulaa jotain iloista. Mä nousen mäkeä ylös. Vasemmalta puolelta kuuluu rapinaa, maassa juoksee orava. Se katsoo mua pitkään ja lähtee loikkimaan puuhun. Mä kävelen pitkään metsässä, mä ihmettelen missä mä olen. Mä olen tien päässä, risteyksessä oikeastaan. Toiselta tieltä pääsee Minnalle ja Ramille, toisesta takaisin pellolle. Mä en saa mennä Minnalle, joten mä lähden takas pellolle. Mä alan taas vähän itkeä, lopetan nopeesti. Mä ajattelen että mä oon kävelly kauan pihalla ja pellolla vihree toppi ja valkoiset housut päällä, hiukset auki. Tuuli haroo mun hiuksia ja musta tuntuu hyvältä, tuuli kulkee mun läpi. Mä ajattelen yhtä ihmistä ja mä hymyilen vähän, ihan vähän, ja iha vähän aikaa vaan. Mä ajattelen kaikkea hyvää mitä mä oon tehny tässä vähän ajan sisällä, mä ajattelen juhannusta ja hymyilen taas vähän. Sitten mun hyvä olo katoaa ja ajattelen taas äidin leimuavia silmiä.

Ruoho tuntuu hyvältä jalkojen alla. Perhoset lentää mun ohi, samoin pari ampiaista.
Pellon reuna on täynnä erivärisiä kukkia. keltaisia,sinisiä ja valkoisia. Tuuli kulkee mun pään ja ruumiin läpi, ja mulla on taas vähän hyvä olo. Mä haluan lentää, mä haluan nousta ilmaan. Mä haluan taas nähdä mun kaverit. Mulla on ikävä.

Kävelen mäen ylös ja pihalle. Istun vähän aikaa terassilla, mä en uskalla mennä sisälle. Lapsi tulee ulos ja kävelee mun ohi nokka pystyssä. Mun tekee mieli heittä se maahan, mutta mä en halua. Avaan oven hitaasti ja kävelen sisään. Mä nään kunka äiti makaa sängyllä ja kirjoittaa tekstaria. Varmaan mun oikeelle äidille että tulee hakemaan mut pois, ehkä se ois parempi. Mutta sitten mä en nää mun kavereita. Mä kävelen talon poikki tietokonehuoneeseen ja avaan LimeWiren. Sitten mä laitan Lapkon soimaan ja kirjaudun tänne. Nään ikkunasta kuinka lapsi juoksee koirien kanssa pihalla, Anne tömistelee yläkerrassa. Mä mietin onkohan äiti jo rauhoittunut, mä en uskalla mennä katsomaan. Mä kuulen kuinka se puhuu jonkun kanssa puhelimessa. Kohta se tulee ja käskee mun pakata tavarat, että oikee äiti tulee hakemaan mut pois.
Mutta niin ei käy.

Mä haluan pois. Mä haluan nousta ilmaan ja lentää kuin ne perhoset siellä pellolla.
Mä haluan pois. Luulin kauan että joku välittäisi,tukisi,käskisi pysymään vahvana, ei enää. Pilasin. Pois.