IRC-Galleria

Latin French Saxon English

Sun Dies Solis Dimanche Sun's day Sunday
Moon Dies Lunae Lundi Moon's day Monday
Mars Dies Martis Mardi Tiw's day Tuesday
Mercury Dies Mercurri Mercredi Woden's day Wednesday
Jupiter Dies Jovis Jeudi Thor's day Thursday
Venus Dies Veneris Vendredi Frigg's day Friday
Saturn Dies Saturni Samedi Seterne's day Saturday

Wodin (or Odin) was one of the principal gods in Scandinavian and
Teutonic mythology, and he seems to have somehow become identified
with the Roman Mercurius. Likewise Tiw was identified with Mars.
Frigg was the wife of Odin, and likened to Venus. The Germanic god
Thor is similar to Jupiter, in the sense of being regarded as the
"main" god in most northern European countries. This shows how
the common names for our days of the week have been influenced by
a wide range of peoples and traditions, including the Babylonians
(astrology), Egyptians (24 hour division of the day), Greeks
(arrangement of the planets), Romans (Latin names of the gods),
and Scandinavian mythology (for the Germanic names).

lähde: Saturnday, Sunday, Moonday
http://www.mathpages.com/home/kmath138.htm

Viikonpäivien nimet lauantaita lukuun ottamatta ovat kansainvälisiä auringon ja kiertotähtien ja näiden jumaluuksien nimiä. Lauantai on yhteispohjoismainen sana ja on alkujaan muinaisnorjan laugardagr ’pesupäivä’. Vuoden 1705 almanakassa viikonpäivien nimiä on vain yhdyssanan perusosana kohdissa, joissa nimetään jokin erityinen päivä:

Laski[ais] Tijst[ai]
Tuhca keskiwijko
Kirsi torstai Â’kiirastorstaiÂ’
Pitkäperjan[tai]
Palmu S[unnuntai]

Muutoin viikonpäivät on erotettu toisistaan kirjaimilla a, b, c, d, e, f ja g, siten että a merkitsee sunnuntaita, b maanantaita ja niin edelleen. Laskiaistiistain kirjallinen ensiesiintymä on vuoden 1705 almanakassa.

Kirsi torstain ’kiirastorstai’ alkuosa kirsi on kansanetymologinen kehittymä alkuperäisestä ja myöhemmin palautetusta kiiras-alusta. Torstai kirjoitettiin vuosikymmenestä toiseen almanakoissa kahdella tavalla: Kirsi torstai mutta Helatuorstai.

lähde: Almanakkasanastoa
http://scripta.kotus.fi/www/artikkelit/almanakka_1705/almanakkasanastoa.html

Viikkorytmi symboloi kristillisen kulttuurin vaikutusta suomalaisten arkeen

Kristinusko muutti suomalaisten arkea ja käsitystä maailmasta. Työnteko rytmittyi uudella tavalla kristillisen kalenterin tultua käyttöön. Ajan kulumista oli aiemmin seurattu kuun liikkeistä ja luonnon tapahtumista. Maanviljelyskulttuurissa luonnon kierto oli tärkeää, ja vuoden vaiheet määriteltiin elinkeinon mukaisesti. Kristinusko toi mukanaan ajatuksen viikosta ja vuotuisista juhlista. Joka seitsemäs päivä oli kristillisen ajattelun mukaan lepopäivä. Seitsemänpäiväinen viikko on juutalaisuudesta kristinuskoon periytynyt näkemys, joka palautuu Jumalan seitsenpäiväiseen luomistyöhön. Nykyään maailmanlaajuiseksi vakiintunut viikkorytmi loi aikanaan suomalaisille uudenlaisen ajattelutavan työn ja levon suhteeseen.

Sunnuntain vietto alkoi rytmittää suomalaisten arkea. Lepopäiviin tottumattomat talonpojat saivat tosin erityisluvan kalastaa ja metsästää myös sunnuntaisin, mutta he joutuivat maksamaan korvaukseksi piispalle sakkoina osan saaliistaan.

Viikkorytmin omaksuminen tapahtui vähitellen ja oli selkeä osoitus kristinuskon kulttuurisesta vakiintumisesta. Toisaalta viikonpäivien nimet ovat skandinaaviseen tapaan muistutus aiemman pakanallisen kulttuurin sitkeydestä. Esimerkiksi torstai (torsdag) on nimetty Tor-jumalan ja Perjantai (fredag) Frigg-jumalattaren mukaan. Suomen viikonpäivien nimistä puuttuu kokonaan esimerkiksi venäjänkielisissä viikonpäivien nimissä esiintyviin sapattiin (lauantai) tai ylösnousemukseen (sunnuntai). Viikonpäivät kertovat siis kristillisestä vaikutuksesta, niiden nimet skandinaavisen kieli- ja kulttuurivaikutuksen voimakkuudesta.

lähde: Kristinuskon tulo Suomeen
www.kirkko850.fi/ristijasiniristi/tekstit/jakso1.doc