IRC-Galleria

Oon piirtänyt ihan hurjasti viimeisen puolen vuoden aikana JA KEHITTYNYT SIINÄ SAMALLA TODELLA PALJON. Miksi silti tuntuu liian usein siltä, että opin liian hitaasti? Yhyy ;___;

En pidä mallista piirtämisestä, en vain pidä. Haluan oppia ja oivaltaa kaiken itse, koska se tunne, joka tulee siitä että kerrankin piirsi jalkojen näköiset jalat ihan automaattisesti tai se, että joku ihan uusi asento tai kuvakulma yhtäkkiä tuntuukin helpolta piirrettävältä, on itsessään jo niin palkitseva että jo sen takia jaksaa jättää mallikuvat katsomatta kun kamppailee jonkin ruumiinosan kanssa. Mutta kun edessä jököttää valmis kuva valtaa epätoivo mielen - toi on väärin, tuo ei näytä oikealta, olisi pitänyt etsiä mallikuva ettei siinä olisi niitä virheitä.

Oon nykyään niin paljon itsekriittisempi kuin esimerkiksi puoli vuotta sitten. En anna itseni olla liian tyytyväinen mihinkään omaan tuotokseen. Turhauttavaa, mutta motivoivaa!
Vaikka ajoittain olen natsi itselleni nautin piirtämisestä ja piirrän ennen kaikkea itselleni. Tykkään toki saada palautetta muilta ihmisiltä ja töiden julkaisu netissä tuntuu palkitsevalta.

Äh, vuodatus seis. Munhan vaan piti tulla purkamaan turhaumaa tuota uusinta työtäni kohtaan (erehdyin luonnostelemaan suoraan vesiväripaperille, kumia käytin ihan liikaa kun korjailia jalkojen asentoa monesti. Nyt se paperi on hiukan kulunut, vaikuttaa kyllä värin leviävyyteen. Olisi pitänyt luottaa taas valopöydän voimaan, mutku ei)
Yhyy.
Back to work.