IRC-Galleria

Jos seinä olisi kateetti ja minä toinen, muodostaisimme noin 20° kulman. Jos siirryn puolisen metriä eteenpäin, kohtaavat jalkani työtuolin selkänojan. Taukojumppana nostan molemmat jalat ylös ja pyöräytän tuolin ympäri. Sen kiertorata tyssää pöydän kulmaan, kuten tavallista, mutta se ei laske mielialaani. Näen nimittäin nyt esteettä työpöydälleni.

Joskus sitä nauraa väsyneenä mitä tyhmimmille jutuille. Repeilen usein pöydälleni, lähinnä siksi, että minua harmittaa vietävästi sen sotkuisuus. Se ei koskaan pysy siistinä yhtä päivää kauempaa. Aina jotain jää korjaamatta ja sen jälkeen annan itselleni alitajuisesti luvan jättää muutkin tavarat levälleen. Myös tänään pöytäni on iloisesti sekaisin.

Pöydän keskiosa on vaaleaa puuta. Sen lakattu pinta on halkeillut ja siinä on pinttyneitä maaliläiskiä, valkoista mustetta, tussin jälkiä ja liikaa kuminpuruja. Edellä mainittu sotku pysyy pöydälläni vaikka pöydän olemus olisikin nimellisesti siisti.
Koulukirjojen ja kaiuttimen väliin jäävä n. 50cm:n tila on erilaisten paperien peitossa. On luentopaperia, niitä ruudullista koulukansioihin työnnettäviä lippuja. On akvarellipaperia, joka jäi pöydälle viikonlopun jäljiltä periaatteella ”maalaan sen huomenna valmiiksi”. Muutamat monisteet ja puolivalmiit kuvat koristavat keskustan etuosaa. Tämä kaikki on kehystetty erilaisilla kynillä, siveltimillä, meikeillä ja pumpulipuikoilla. Tilataidetta!

Pöytäni oikea puoli on varattu arkistoksi. Punaiset toimistolokerikot, joissa ovat puuvärini ja piirustuslehtiöni, peittyvät nyt n. 15 cm paksuun paperipinoon, joka koostuu lähinnä vanhoista piirustuksista, edellisten kuolukurssien muistiinpanoista, monisteista, tiliotteista ja esitteistä, joista puolet voisi varmasti käyttää sytykkeenä tai lahjoittaa Paperinkeräys OY:lle. En ole viikkoihin uskaltanut aloittaa pinon läpikäymistä. Hävittäisin kuitenkin jotain tärkeää.

Nähdäkseni pöytäni vasemman siiven minun on käytettävä vatsalihaksiani ja noustava ylös. Vanhan n. 15 senttiä korkean viinilaatikon päällä sijaitseva ”meikkipöytäni” on nimettävissä melkein siistiksi, sillä hajuvedet ja lakkapullot ovat sentään kauniissa rivistössä.
Se, mitä on meikkipöydän edessä, ei sitten olekaan enää ”kaunista rivistöä”. Siinä on pino kirjoja- Virginia Woolfin Orlando ja Mielen maailma muun muassa. Mp3-soittimen kuulokkeiden solmuinen johto kiertää kauniisti tätä pian kaatuvaa pinoa, jonka väleistä pilkistää näköjään myös kauan kadoksissa ollut kynsiviilani.

Pöydän kokonaisilme on surkuhupaisa. En jaksaisi siivota tuota sotkua koska tiedän, että paperit päätyisivät oikean siiven pinoon ja kynät ylimpään laatikkoon, joka on muutenkin jo täynnä kaikkea kyltin ”sekalaista” alle kuuluvaa.

Mutta totuushan on se, että nero pitää sotkunsa järjestyksessä.

Mies, jonka oikea käsi on paketissa istuu bussissa pukeutuneena kuin 20-luvun herrasmies. Hän kiittää stop-napin painamisesta, vaikka jään samalla pysäkillä pois. Osaanhan minä vielä olla kohtelias, vaikken sitä tarkoittaisikaan.

Tartu päähän, kierrä se irti samalla kun vedät sisälmykset ulos. Huuhtele.
Jos tuoreen teurastetun kalan kuljetus kestää kauan, on se pikasuolattava ja pakattava ilmavasti katajan ja lepän oksiin. Kuulostaa melkein lempeältä.

Mitä kaikkea olisikaan voitu tehdä niillä suurilla vaalimainosbudjetilla?
Näkyvyys maksaa. Sehän on selvä.
"Minä ainakin äänestän sitä, jolla on vaalimainoksessaan parhaat puujalkavitsit!"
Tätä se äänioikeus on.

Järjestelmäni palautuu virheestä, jonka se teki itse ja minulle etukäteen ilmoittamatta.
Turhat pilkut poistuivat.

"Trust me on this one
You're gonna throw it all away
With no hesitation"

Olen kerrankin ajoissa.

Ei sovi rikkoa yleistä lomalakia: jokasella lomalla on oltava ainakin yksi pöpö! Ja tulihan se flunssa sieltä! En minä tiedä mikä pöpö tuo on, sen vaan tiedän että yskiessä sattuu ja kurkku näyttää aika ilkeältä.

Impro nollaseiskaa pitäisi piirtää, palautella pikkuhiljaa Emmin deeveedeet, siivota (mun huoneen lattia ei näy) sun muuta kivaa. Oon muutenkin niin pirteä, haluan nukkumaan ja on kylmä (kuumeesta en tiiä, pitäisi varman mitata). Kohta mä nään jotain Mehukattikissoja enkä uskalla mennä vessaan kun pelkään että oranssi aurinko lähtee jahtaamaan mua (okei, nuo oli Eeviksen kuumeharhat. Miksen minä ikinä nää mitään yhtä jännää?)

Argh. Meen laittamaan ruokaa ja sen jälkeen teen jotain järkevää. Seriously. Tai sit en.

(Sarjassamme tekstit joissa ei ole mitään järkeä)

On ihanan autuas olo. Vanhojentanssiuurastukset on loppusuoralla (sietää ollakin, wanhat on ens viikolla).
Ompelukone on kätevästi samassa huoneessa kuin tietokone. Ommellessa ehtii rakastua moniin biiseihin. Listaan näitä. Useimmat niistä on kestosuosikkeja, muutamat suhteellisen uusia tuttavuuksia, jotka oon kuunnellut useaan kertaan enkä vieläkään kylläastynyt.

Frou Frou- Flicks
Lamb - Gorecki
Requiem for a Dream- theme
Mötley Crüe - Beauty
Steve Conte& Maaya Sakamoto - Garden of everything
Rufus Wainwright - Hallelujah
Rufus Wainwright - Cigarettes and chocolate milk
Guns N' Roses - Better
Utada Hikaru - Sanctuary
Moulin Rouge - El tango de Roxanne
Raj Ramayya - Strangers

Täyttyy kunhan muistan lisää.

Tänään oli 4-tuntiset vanhojentanssiharkat. Niistä taitaa tulla aika fiasko xDD

Ehehe.. Eilen tajusin, että tänään ois iltalukiolla koe. Oletin, että se ois ollu englanti enkä vaivautunut lukemaan, mutta kalenteria tarkastaessani tiistain kohdalla luki KE5-koe. Oooooooh shit.

No, koe meni miten meni...eli perseelleen. EN oo vielä kertaakaan yhtäkään lukiokurssia reputtanu, mutta tämä taitaa mennä joko just ja just läpi tai roimasti hylätyksi,
No, ei mitään. Tulin sen jälkeen Paulalle. Sisko hankki kissanpennun. Ella on suloisin otus ikinä! Pieni ja karvainen ja leikkisä. Mäkin haluun kissan.

1) Havaitsemiseen vaikuttavia tekijöitä / Havaintotoimintojen keskeiset piirteet
2) Havaintokehä ja havaintotapahtuman ohjautuminen
3) Havaintotoimintojen valikoivuus
4) Näköhavainnon ja todellisuuden vastaavuus (?)
5) Anna esimerkkejä illuusioista. Mitä ne kertovat havaitsemisesta?
6) Havaitsemisen merkitys sensorisessa muistissa
7) Tarkkaavaisuus toiminnan ohjauksessa
8) Lyhytkestoisen muistin merkitys ihmisen toiminnalle
9) Muistijärjestelmän pääosat, toiminta ja hermostollinen perusta
10) Muisti ja oppimineri
11) Muistiin tallentamisen tavat
12) Mitä tarkoittaa väite, että muisti on aktiivinen prosessi
13) Miten muistin toimintaa voi tehostaa
14) Unohtaminen ja sen hermostollinen perusta
15) Aivokuoren merkitys kognitiivisissa toiminnoissa
16) Miten yksittäinen hermosolu toimii?
17) Vireystason säätely ja sen merkitys ihmisen toiminnalle
18) Mitä tarkoitetaan tietoisuudella? / Tietoisuuden muuntuvat tilat

...niin mitä??
Ei tekisi mieli lukea, mutta kun katsoo näitä esimerkkikysymyksiä osaamatta kertoa niistä NITÄÄN, ehkä pitäisi sitten koluta kiltisti se kirja läpi.

Paljonko tänään kuluu kahvia? Helvetisti.

[19:32] Loogaroo:
tarvitsenkohan ylimääräisen penkin lentokoneesta, jos muotoudun ylävartalostani A-kirjaimeksi ja alavartalostani H:ksi, koska tunnen olevani yksi iso AH.

Sanoin äitille ohimennen, että olis kiva mennä taas Pariisiin. Äiti sanoi, että mikäs siinä, Hullut Åäivät tulee ja sieltä voi hakea lennot. Olin hetken yksi iso huutomerkki kun kysyin, että oliko se tosissaan. Äiti sanoi jep ja lupasi, että voin raahata kaverinkin mukaan. Ei tarvinnut kauaan miettiä kenet sinne raahaan xD.

(Ainoa miinus on se, että äiti, isä ja Matias meinasi tunkea mukaan, mutta se ei ole ongelma, koska se menee varmasti siihen, että liikutaan Kukkiksen kanssa kahestaan ja vanhemmat surkuttelee kielitaidottomuuttaan jossain perusnähtävyyksissä)

Nyt pääsen läpi ne paikat, jotka viime visiitillä jäi käymättä. Montmarte, Moulin Rouge, Sacre coeur, NICOLA (poisson alcoholisé xDD), Musée d'Orsay, Louvre (jäi viime visiitti vaik 3 tuntiin. Liian vähän aikaa, pakko päästä takaisin), Galerie Lafayettes, Eiffel, tällä kertaa ISON VESIPULLON kanssa, joku pikkusievä kylä, jossa voi ottaa paljon valokuvia...AH. Siellä pitää olla tälä kertaa väh. viikko :D

Ah, Paris. Je l'aime.

Salla: "Oota, mä vaihan kotihousut"
Kukkis: "Ai, sä oot NÄITÄ"

Salla: "Hei, annatko sä lasin, mä laitan tän kananmunan siihen"
Kukkis: "Ai, sä oot NÄITÄ"

Oltiin Kukkiksella alasti (=ala-asteesti). Oli suhteellisen hilpeetä ja sai nauraa päänsä irti kaikille niille itsevalaiseville Jeesuksille ja pitkän matkan juokseville jäniksille, strippareille jotka esitti oikeesti tietovisaa ja vanhalle Ranskan aikaselle aakkospelille, jota en ollut edes muistanut kunnolla.

Eihän tästä mitään selvää saa, mutta ajatus on tärkein. Oli suhteellisen hilpeää xDD

Haha. Maailmankirjat on sekaisin.
Matias (11v) on saanut päähänsä, että on kivaa valittaa kaikesta mitä teen ja moralisoida koko ajan. No, ihan jees sen kannalta, mutta mä en mielelläni haluaisi mua 6 vuotta nuorempaa äitiä :D

Tänään taas ihana migreenikohtaus. Tulin kotiin, nukuin. Matias halusi väitellä jostain ihan oudosta asiasta ja sen pääteesi oli suurinpiirtein se, että minä "vääristelen totuutta" johon minä vstasin filosofian 1. kurssin tietojen pohjalta. Se meni lähinnä siihen, että Matias huusi asiansa julki. Kivaa, migreenissähän sitä haluaa kuunnella pikkuvelinsä karjuntaa.

Ihme tyyppi.

Uudenvuodensuunnitelmat meni ihan perseelleen.
No, ei voi mitään. Lähden nyt sinne hiton Raisioon ja katson mitä illasta tulee...