IRC-Galleria

Aamu alkoi sillä kun uusi naapurimme kiikutti meille itse leipomansa kakun Joulutervehdyksenä. Olin iloisesti yllättynyt, varsinkin kun emme ole kuin Hyvää Päivää-tuttuja.

Aamusta taas kaupunkiin, kauppoihin, huh ! selvisimme hengissä.

Kotiin ja talven lyhimpänä päivänä ihana kahvihetki, auringon laskiessa ja värjätessä maailman kauniiksi.
Hyvillä mielin perunalaatikon paistoon ja muihin valmisteluihin.

Kun sain laatikot uuniin täytin ulkolyhdyt kynttilöillä ja sytytin ne. Kuu paistoi täytenä ja valaisi koko pihan kun suuri lyhty. Kuuntelin hiljaisuutta ja katselin valoja ikkunoissa. Sisällä meno ja touhu, kaikki tekivät jotakin ja asiat valmistuivat, hymyilytti.

Vielä oli yksi työ kesken, viimeisen lattian pesu. Siinä luututessa kuuntelin joululauluja radiosta ja tajusin miksi minä näen tämän kamalan vaivan Joulun eteen. Nauratti kun ajattelin, että itseni, juuri minun takiani teen tämän kaiken. En kenenkään muun. Minusta on ihanaa, että Joulusta täällä Käärmelahdessa saavat nauttia muutkin, mutta tämä on minun Jouluni ja saan nauttia siitä myös itse.

Moni aikuinen sanoo, ettei enää viitsi tehdä Joulua kun lapset ovat kasvaneet tai "mitä sitä nyt aikuiset ihmiset"... en ajattele noin. Silti ymmärrän niitä jotka eivät halua viettää Joulua ollenkaan tai viettävät sitä eri lailla kuin minä vietän. Kenenkään ei kuitenkaan pidä uhrautua ja tehdä asioita ainoastaan muiden vuoksi, ei lasten, vanhempien, anoppien tai muiden. Jokaisella on oikeus omanlaiseensa Jouluun.

Toinen kinkku tuoksuu vielä uunissa. Katselen ulos ikkunasta kuuta ja lähetän terveisiä kaikille Joulun pikku keijuille, että lentävät esikoisen luo viedäkseen heille parantavaa taikapölyä.