IRC-Galleria

Anteeksi vaan pieni tauko kirjoittelussa, ei ollut tarkoitus... Sähelsin viikko sitten kuvatiedoston kanssa seuraavin seurauksin, kuvat menivät vääriin paikkoihin väärän kokoisina ja kun kirjoitin tänne päiväkirjaan ja yritin laittaa kuvan mukaan, niin juntturaanhan tämä koko stydeemi meni. Tämä kokeilu siis tapahtui kaksi kertaa ja tekstit hävisivät, enkä jaksanut kirjoittaa niitä uudelleen. Ette varmaankaan jääneet mistään kovin tärkeästä paitsi.

Sähellystä on muutenkin elämä viime päivinä ollut. Monenlaiset asiat ja ajatukset ovat sekoittaneet päätä. Oikein hullunmyllyä toisinaan. Useat myötätuntoiset ajatukset ovat täältä Käärmelahdesta lähteneet niin Nummelaan, Heinävedelle, Kouvolaan kuin ihan tähän lähellekin omalle kylälle. Mikähän ihmeen murrosaika nyt on menossa, tuntuu että monessa paikassa puhaltavat nyt muutoksen ja levottomuuden tuulet. Monia meistä koitellaan ja jaksaminen on kortilla. Huominen näyttää pelottavalta ja aamuisin ajattelee, mitenköhän tästäkin päivästä selviän tai mitähän ikävää tämäkin päivä tuo tullessaan.

Arki näyttää välillä toivottomalta, mutta kyllä me selviämme, siihen on vain uskottava. Tulee taas niitä seesteisiä aikoja, jolloin voi luottavaisena ja hyvään uskoen huokaista, että selvisin. Silloin ei tarvitse pelätä tulevaa päivää vaan jaksaa taas uskoa että elämä kantaa. Kun tämän vaan muistaisi niinä oikein mustina päivinä, jolloin usko onneen on koetuksella.

Olen jo vuosia yrittänyt hokea itselleni, että muutos on MAHDOLLISUUS ei uhka. Muutos ja siihen liittyvä henkinen paine kasvattaa minusta ja sinusta parempia ihmisiä, näin uskon ja kiitos kaikesta"kärsimyksestä" on jossakin edessäpäin odottamassa. Olen hyvin utelias näkemään mitä tulevaisuus on minulle tarkoittanut. Se ei voi olla enää kaukana.