Minun kuten muunkin perheen pitäisi olla ansaitulla lomalla, mutta ei tämä siltä oikein vaikuta. Lapset kyllä ovat päässeet rinteeseen, Heseen, uimaan ja pilkille, mutta minä vaan höyryän kaikkea muuta. Tämä uusi elämä saa minun pääni ihan pyörälle.
Tänäänkin päivä on täyttynyt kaikesta pienestä ja tärkeästä. Aamupäivästä kaupunkiin, optikolle hakemaan yhden lapsen silmälaseja, apteekkiin hakemaan yhden lapsen lääkkeitä, pankkiin hoitamaan raha-asioita, kirjakauppaan ostamaan kalentereita, kyniä, projektisuunnitelmakarttoja jne.. samalla kävin paikallisessa Marimekossa katselemassa kankaita (töihin nekin) ja lopuksi käväisin työpaikalla, jossa sihteerini oli tehnyt hankintoja, kannettava mokkuloineen ja puhelin sekä jo osin täytetty kalenteri odottivat pöydällä. Apua ! olen kolmen kalenterin loukussa. Oman henk.koht.kalenterin lisäksi on työkalenteri ja näiden lisäksi kalenteri jota täyttää sihteeri. Olen niin totaalisesti unohtanut mitä tämä on, että iski tuskanhiki, muistanko siirtää kaikki palaverit ja lasten menot yhteen.
Kotiin päästyä oli jalat ja pää ihan pyörällä.
Sähköposti alkaa työntää esityslistoja ja muistioita tulevista töistä. Tekniikka on mennyt 8:ssa vuodessa huimasti eteenpäin ja minulla on paljon opittavaa. Jo pelkästään puhelimen hyödyntäminen verkossa saa minut selailemaan ohjekirjoja iltalukemisenani.
Muistan kun muutimme tänne maalle 8 vuotta sitten, luovuin rannekellosta, kännykästä, puhelinvastaajasta ja kalenterista, koska halusin itse hallita elämääni. No nyt on näin. Rannekelloa en kuitenkaan aio hankkia, jostakin on sentään pidettävä kiinni, kaikki muu on tullut takaisin, jopa kolmin kappalein. Elämänhallinta on taas ulkoistettu ; )
Hyvää viikonloppua sinulle !