IRC-Galleria

Viikonloppuna, tarkemmin lauantaina oli ihana ilma puutarhatöiden aloittamiseen. Pihamme alkaa keväisin kuivaa pienen kumpareen päältä, jolla kasvaa ainakin 200 vuotta vanha mänty. Tämän puun ympäriltä alkaa kevättyöt joka vuosi, yleensä haravoimisella, niin nytkin.
Kun olin saanut haravoimisesta rakot peukalotaipeisiin, siirryin vähän terävempiin hommiin. Suojaverkot saivat kyytiä omenapuun ja luumupuun ympäriltä. Hanskoista huolimatta verkkoaidan piikit pistivät sormet verille. Enää ei ollut muuta vaihtoehtoa kun ruveta savolaiseksi piällysmieheksi, sen verran kädet olivat hellinä.
Tänä leutona talvena on useat kompostimme pöhisseet täydellä teholla. Lämpökompostorissa oli valmista tavaraa pensaille, joten ei muuta kun miehelle ämpärit käteen ja tuota tehopakkausta kantamaan pensaille ja liljapenkeille. Kyllä saivat ravinteita tulevaan kesään kaikista meidän jätteistä ja ihan ilmaiseksi.

Illalla juttelin erään ystävän kanssa ja mietimme miten sitä osaisi olla oikein murkkujen kanssa, jotta pahemmilta yhteenotoilta välttyisi ja ettei ihan itseänsä nolaisi lasten ja miehen silmissä. Ystävä oli ollut jossakin koulutustilaisuudessa, jossa oli ollut puhumassa lastenpsykiatri Raisa Cacciatore. Hän oli kehoittanut vanhempia jättämään murkut kompostoitumaan omiin huoneisiinsa. Olipa hyvin sanottu. Ehkäpä siitä kaikesta rojusta, likaisista vaatteista, ruoan tähteistä, karkkipapereista, paperisilpusta, hylsyistä, kynsilakkapulloista, marsunheinistä, nuoteista ja lukemattomista muista jutuista tulee vielä aikanaan sellainen tehopakkaus, jota voi aikuiseksi kutsua. Eli kuiviketta joukkoon ja sekoitusta säännöllisesti, eiköhän se siitä. Siitä olen kuitenkin aivan varma, ettei se kuitenkaan ilmaiseksi tule.

Hyvää viikkoa sinulle !