Ihan aluksi on todettava, että jos tämä kirjoitus loppuu kuin kananlento, niin syy on kirjoituksen aiheessa.
Viime perjantaina rauhoituimme viettämään ihan tavallista viikonloppua, kunnes tuli soitto joka muutti kaiken. Naapurikunnassa odotti pieni 4kk vanha vauva väliaikaista hoitoa ja huolenpitoa. Ei kun autoon ajatukset villisti sekaisin ja lasta hakemaan. Isommat mukulat kantamaan pinnasänkyä ja hoitopöytää varastosta ja vauvantarvike pusseja kaapista.
Kauppaan ostamaan vaippoja, maitoa, tuttipulloja ja muuta tarpeellista. Apua ! ajattelin matkan aikana monta kertaa.
Kun saavuimme paikalle odotti meitä pieni hymypoika puettuna ja syötettynä. Perhetyöntekijä oli pakannut ja laittanut kaiken valmiiksi. Vauva istuimeen ja matkaan. Poika nukkui koko matkan.
Ensimmäinen yö valvottiin, mutta me miehen kanssa vedettiin vuorovedolla, näin jaksettiin. Seuraavat ovatkin menneet sitten ihan mallikkaasti. Hyvin syö ja nukkuu. Lapset ovat olleet aivan innoissaan pikkuisesta, samoin me aikuiset.
En tiedä kuinka kauan meidän yhteinen matkamme kestää, mutta nautimme nyt tästä, vauvan tuoksusta ja jokeltelusta.