Toiseksi isoin tyttö täytti tänään 15 vuotta. Monena vuonna olemme pitäneet Halloween-juhlat juuri näiden synttäreiden aikoihin. Nyt päätimme muuten vain juhlia. Hyvin ex tempore keksimme itsellemme roolit, joissa sitten juhlimme nämä bileet. Meillä oli sankari humppaleena, taiteilija, hoppari, vankikarkuri, amispoppari, rahamies, haamu ja pissaliisa. Niin ja pissaliisan sylikoira Onski.
Lapsilta meinasi mennä sipsit väärään kurkkuun kun pissaliisa ja amispoppari veti roolia. Hyvin oli molemmat sisäistäneet roolinsa. Joskus tuntuu, että lasten on vaikea ymmärtää, että vanhemmillakin on ollut elämää ennen heitä ja että he ovat olleet myös nuoria. Lasten suusta kuului; kuinka sä äiti voit olla...tai sä oot ihan just kun se....joka kulkee samassa bussissa... tai sä oot ihan sen Käenpesän Helinän olonen. Ja eikun lisää huulikiiltoa ja poseeraamaan.
Ilta oli mukava ja hauska, mutta täytyy myöntää, että saunaan pääsy kruunasi illan. Sain pestä hiuslakat ja pakkelit pois ja olla taas arkinen ja tavallinen äiti.
Tunnen aina pientä haikeutta lasten syntymäpäivinä. Aika kuluu ja taas olemme lähempänä sitä hetkeä kun he lentävät pesästä. Lähdöt ovat minulle aina vaikeita, olivat ne sitten omia tai toisten. Olivat ne nopeita tai hitaita. Tunteet läikkyy aina yli...