IRC-Galleria

Esikoinen kirjoitti omassa päiväkirjassaan hyvin aikuisuudesta ja siihen oleellisesti liittyvästä vastuusta. Vastuu omasta elämästä on raskas jos siihen ei ole valmis. Ja nyt en tarkoita esikoista vaan noin yleisesti.
Vastuun taakka voi olla musertava jos oma lapsuus ja sen eväät ovat huonot tai riittämättömät. Jos kokemus arjenhallinnasta tai siitä että elämä kantaa vaikeissakin elämäntilanteissa puuttuu tai on olematon, silloin ei ole välttämättä voimia tai kykyä kantaa kaikesta vastuuta. Vastuu tuntuu kivireeltä, jota vetäessä elämä tuntuu toivottomalta ja raskaalta. Tulee pettymyksiä, kun taaskaan ei selviytynyt tuosta ja tästä vastuusta. Kanssaeläjät sanovat "kasva jo aikuiseksi, ota vastuu omasta elämästä". Silloin tulee itseltään kysyneeksi "tätäkö tämä loppuelämä sitten on, pelkkää pitämistä, pakkoa ja täytymistä "?

Edessä meillä jokaisella on pitkä tai lyhyt, mutta antoisa elämäntie. Jokainen meistä tarvitsee toisia ihmisiä rinnalle kulkemaan, jakamaan myös vastuuta, opastamaan ja neuvomaan. Näitä neuvoja tai opastusta on joskus vaikea antaa ja/tai ottaa vastaan. Kuten esikoinen kirjoitti, tavalla miten neuvoja annetaan on paljon merkitystä niiden perille menoon.

Milloin sitten tuntee tulleensa edes vähän aikuiseksi ? Minusta yksi määritelmä voisi olla se, että silloin kun vastuu pääsääntöisesti tuntuu vapaudelta, on ylitetty jokin aikuisuuden raja. Vastuu merkitsee vapautta tehdä itse asioita omalla tavallaan, välittämättä liikaa toisten mielipiteistä. Vapautta nähdä erilaisia mahdollisuuksia, tehdä erilaisia valintoja ja nauttia niistä ilman syyllisyyttä. Silloin elämä ei ole pelkästään haasteita vaan myös mahdollisuuksia.

Näitäkin ajatuksia pohdiskelin viime yönä klo: 00.04 kun en ollut vielä nukkunut silmällistäkään. On taas tämä vaihe, että nukkumatilla on parempaa tekemistä jossain muualla.
Toivottavasti joulutonttu toisi minulle unihiekkaa...