Jotkut ihmiset pitävät palapeleistä. Toiset oikein suurista ja hankalista, joiden kokoamiseen menee viikkotolkulla aikaa. Minä en ole koskaan ollut innostunut noista pienistä pahvinpaloista, joissa on vain pala sinistä taivasta, häivähdys korvasta jne... Kulmapalat on ainoat jotka saan paikoilleen. Eli raamit kuvalle. Muun saa kasata muut. Meikäläisellä ei riitä kärsivällisyys etsiä ja sovittaa ja taas etsiä ja sovittaa.
Meillä kasataan nyt arjen palapeliä. Kuusi erilaista lukujärjestystä, "muutama" harrastusaika, oikojat ja muut tarpeelliset menot samaan kuvaan. Meinaa meikäläisen kärsivällisyys olla koitoksella. Onneksi saan tehdä niitä raameja, mies saa sitkeämpänä rakentaa koko kuvan loppuun.
Toivottavasti kaikki palat mahtuu mukaan ja toivottavasti yhtään palaa ei ole kadonnut, unohtunut mihinkään.
Sitten kun kuva on valmis, on arki paljon helpompaa. Kaikki tietää minne mennä ja milloin. Nyt kaikki haluaa aikaa, huomiota juuri heti. Jokainen haluaa kertoa omat kuulumisensa heti, kirjat pitää päällystää heti, harkat alkaa heti ja ruokaliina, kaappiraha, välipalaliput, liikkavaatteet, heti mulle tänne näin.
Minä istun mukavaan tuoliin ja leikkaan matonkudetta vanhoista T-paidoista ja kuuntelen koulujuttuja tunti toisensa perään. Vastailen kysymyksiin ja neuvon. Ei tämä montaa päivää kestä. Pian alkaa arki ja palapeli on kasassa.